Yleinen Urjalan Ylläpito

Ihan ite tein!

Monelle työnteko on nykypäivänä
istumista ja näppäimistön naputtelua. Tuntuu, etteivät työt tule
konkreettisesti koskaan valmiiksi, sillä aamu toisensa jälkeen työpisteeltä
löytyy sama rakkine, joka odottaa lisää naputtelua.

Monelle työnteko on nykypäivänä
istumista ja näppäimistön naputtelua. Tuntuu, etteivät työt tule
konkreettisesti koskaan valmiiksi, sillä aamu toisensa jälkeen työpisteeltä
löytyy sama rakkine, joka odottaa lisää naputtelua.

Itse olen onnekas, sillä suuri osa viikoittaisesta
tekemisestäni tulee sentään niputettua fyysiseen muotoon, joka kopsahtaa
postilaatikosta torstaisin.

Ihminen lienee pohjimmiltaan olento, joka nauttii siitä,
kun omien käsien kautta syntyy jotakin konkreettista. Sellaista, jota voi
tarkastella eri puolilta ja jonka voi asettaa näytille vaikka keväiseen
kansalaisopiston näyttelyyn. Tuntea samalla vähän ylpeyttä ja ajatella: ihan
ite tein!

Piipahdus Urjalan kirjastoon rakennetussa näyttelyssä
todisti, että täällä ei olla talven aikana vaivuttu horrokseen eikä edes
alettu talviunille. Tekevät kädet ovat saaneet aikaan paljon.

Käsitöistä on tullut harrastus, jonka kautta haetaan
vastapainoa työlle. Tekemisen ja onnistumisen pakko on poistunut, kun
tarve-esineitä saa mielin määrin kaupan hyllyiltä. Minäkin kuulun niihin
ihmisiin, jotka silloin tällöin hurahtavat käsitöihin. Kun flow iskee,
tulosta syntyy yli äyräiden. Innostumisen ja onnistumisen tunne vie.
Opetellessani ikivanhoja tekniikoita, olen myös tuntenut yhteenkuuluvuutta
aiempiin sukupolviin ja aikaan, suomalaiseen kulttuuriperintöön.

Käsillä tekeminen tarjoaa aivojumppaa älyllisten
haasteiden muodossa ja toisaalta rentouttaa. Opiskelukaverini väitti
käsitöiden tekemisen auttavan häntä keskittymään ja kilkutteli kudinta
luennoilla; oikein-nurin-oikein-nurin. Vaikka käsitöiden vaikutusta ihmisten
hyvinvointiin on tutkittu tieteellisesti vasta vähän, niiden hyvää tekevä
vaikutus on maallikonkin havaittavissa.

Tekeminen voi olla myös sosiaalista, jos yksin tekeminen
ei miellytä. Kautta aikain käsitöitä on kokoonnuttu tekemään yhdessä niin
ompeluseuroihin kuin kursseillekin. Nykytekniikka mahdollistaa tietysti aivan
uudenlaisen yhteisöllisyyden. Ompeluseurat ovat muuttuneet virtuaalisiksi.
Innostuneet jakavat ohjeita omissa some-ryhmissään, ja kun eteen tulee
tenkkapoo, apu löytyy vertaisryhmästä tuota pikaa.

Itsetekemisen inspiraatiota on nyt siis tarjolla
kirjastossa. Sekään ei ole väärin, jos innostus ei syty. Kaikilla on omat
innoittajansa ja innostuksen kohteensa.

Heli Lehtelä
heli.lehtela@urjalansanomat.fi