Nykymaailmassa työelämässä
johdetaan yhä enemmän asiantuntijoita. Pätevät työntekijät, olivatpa he
valkokaulus- tai haalariväkeä, osaavat työnsä, joten heitä ei tarvitse
siinä erityisesti neuvoa. Johtaminen onkin enemmän innostamista ja kykyä
viedä työyhteisöä eteenpäin uusille urille.

Johtaminen on taitolaji, jota ei takaa mikään koulutus
tai johtajan titteli sinänsä. Esimieheltä vaaditaan paljon: kykyä tehdä
selkeitä päätöksiä ja noudattaa niitä, mutta myös empaattisuutta, taitoa
arvostaa muita ja olla tasapuolinen sekä pitää takanaan asiat, joista
alaisten ei tarvitse huolehtia. Esimiehen osaan kun kuuluu aina tietty
yksinäisyys, jota pitää sietää.

Työyhteisössä pomon asenne on ratkaisevassa asemassa,
sillä vaikka työntekijät olisivat kuinka ammattitaitoisia ja parhaimmillaan
aikaansaavia tahansa, esimiehen kyvyttömyys innostua ja innostaa voi lannistaa
työyhteisön päivästä toiseen pakolliset työt hoitavaksi joukkueeksi, joka
ei ole aidosti sitoutunut työhönsä.

Lannistuneen työyhteisön edessä esimiehen kyvyt
punnitaan. Patruunat ovat mennyttä aikaa ja niin myös ne esimiehet, jotka
kertovat alaisilleen, että ellei työ maistu, tulijoita kyllä riittää.
Tulijoita tietysti on, mutta millaisia, kun monella alalla ongelma on, että
työtä on tarjolla, mutta oikeanlaisia tekijöitä ei.

Työelämä on paljon muutakin kuin itse työn tekemistä.
Terve ja erilaiset mielipiteet salliva ilmapiiri on kaikkien asia. Sitä ei voi
käskyttämällä parantaa, kuten ei voi muuttaa ihmisten välisiä
hienovaraisia kemioita. Jokaisen on siten kannettava vastuunsa siitä, ettei
omalla käytöksellään aiheuta tahallaan muille pahoinvointia.

Toimivassa työyhteisössä motivoituneet ja sitoutuneet
työntekijät tekevät työtä siitä huolimatta, vaikka palkkapussi ei kaiken
aikaa liho. Työhön innostaa muukin kuin raha. Palkan pitää tietysti olla
kohdillaan, se on perusasia, josta ei pidä kenenkään tinkiä.

Työhönsä sitoutuneet käyttävät työnaikansa
tehokkaasti ja menevät sitten kotiin viettämään ansaittua vapaa-aikaa. Kun
akku on ladattu, työtä on helpompi tehdä ja työt myös hoituvat
ajallaan.

Parhaimmillaan niin työntekijät kuin esimiehet joustavat
tarvittaessa. Kun kaikki joustavat vuorollaan yhteiseksi hyväksi, voi välillä
venyttää päivää, jos tarve niin vaatii. Työpaikalla vietetty
ylimääräinen aika ei kuitenkaan takaa, että työt tulisivat tehdyksi
tehokkaimmin, ja tulos olisi paras mahdollinen – helposti käy juuri
päinvastoin.

Esimiehen tehtävä ei ole helppo, varsinkin jos alaiset
ovat monessa liemessä keitettyjä tekijöitä, joilla on vankat näkemykset,
miten asioiden pitäisi hoitua.

Jos esimiestä hivelevät erityisesti johtajuuden mukana
tulevat mehevä titteli ja aiempaa parempi palkka, arvon nousu muiden silmissä
ja mahdollisuus käyttää valtaa, ollaan helposti hakoteillä, sillä arkisessa
työssä pomolta odotetaan hihojen käärimistä, osallistumista oikeisiin
töihin ja kykyä olla se viimeinen seinä, johon alaiset voivat nojata.

Ja luottaa, että se seinä kestää silloinkin, kun
tupaan tuiskuaa lunta.

Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi