Hyvinvointi myy. Personal trainer -palveluita käytetään yleisesti, seurataan dieettejä, syödään ravintolisiä ja käydään retriiteissä. Itsestä ja omasta terveydestä pidetään huolta. Terveelliset elämäntavat ovatkin tehokas henkivakuutus, niillä keskimäärin saa lisää hyviä aktiivisia elinvuosia.
Hämmennystä herättää, että mihin hyvinvoinnin rima asetetaan, kun ollaan elämän loppupuolella. Tällöin rimaa ei välttämättä enää pääse itse asettamaan, ainakaan jos ei omaa paksua lompakkoa. Valta on päättäjillä, omaisilla tai hoitavalla henkilökunnalla. Monesti hyvinvointi on tuurista kiinni. Hoitajaksi on sattunut valloittava, huomioiva ja lämmin henkilö – tai sitten jotain ihan muuta, henkilö jolla ei ole lainkaan kutsumusta hoitoalalle.
Usean vuoden ajan ollaan keskusteltu jopa vanhusten pahoinpitelystä hoitajien toimesta. On myös kuultu nälässä pitämisestä ja hygienian rajuista laiminlyönneistä. Ja erityisesti siitä, ettei hoitajilla ole aikaa kohdata asiakkaitaan.
Kuuluuko ihmisen perustarpeisiin esimerkiksi se, että hän pääsee yöllä tarvittaessa vessaan? Jokin aika sitten uutisoitiin, miten huima lasku vanhukselle tuli, kun hän hälytti talutusapua vessakäynnille useamman kerran yössä. Entä kuuluuko perushoitoon se, että verensokeri mitataan tarvittaessa ilman erillistä laskua?
Näitä kysymyksiä päättäjät varmasti joutuvat puntaroimaan Urjalassakin valmistellessaan vanhusten hoivapalvelua varten tulevan palvelusetelin käyttöönottoa ja hintaa. Mitä hoivapalveluun pitää sisältyä osana tavallista hoitoa ja mistä asiakkaan taas pitää erikseen itse maksaa.
Oletettavasti tavanomaisen eläkkeen pitäisi riittää tavalliseen, hyvään elämään. Määrittyykö hoidon hinta yksityisten palveluntarjoajien markkinoilla sellaiseksi, että vanhus pystyy kustantamaan
riittävän hyvän hoidon omalla eläkkeellään? Jos ei, niin mistä hoito sitten maksetaan? Ensin varmaan käytetään mahdollisesti kertyneet säästöt ja sen jälkeen on turvauduttava Kelan maksamaan toimeentulotukeen. Tämän jälkeen ei perushoitoon kuulumattomista palveluista luultavasti ainakaan pääse nauttimaan.
Sekä Urjalan että Akaan kunnantaloilla on siirrytty kesälomille, joten nyt näistä asioista kirjoittaminen jäi oman pohdinnan ja ajatusten herättelyn varaan. En tavoittanut asioiden valmistelijoita ja päättäjiä saadakseni vastauksia siihen, mennäänkö Urjalassa jatkossa samanhintaisella setelillä kuin Akaassa, mitä asioita sovitaan
palvelusopimuksissa ja voiko seteliin sidotulla rahamäärällä vaatia sitoumusta tietyntasoisesta palvelusta.
Asioiden käsittely ja päätökset ovat kuitenkin ajankohtaisia heti kesälomien päätyttyä. Viisautta jälleen päättäjille. Lähes kaikki meistä pääsevät itsekin näistä palveluista osallisiksi, ennemmin tai myöhemmin.
Heli Lehtelä
heli.lehtela@urjalansanomat.fi
