Yleinen Urjalan Ylläpito

Mitä virkaa taiteella on?

Käydessäni läpi tämän viikon
lehteä ajauduin pohtimaan (taas kerran), mikä on taiteen tehtävä. Mitä
taide oikeastaan on ja ketä varten sitä tehdään? Taide ei kai voi olla
oikeaa tai väärää, mutta sitä voidaan käyttää hyvin moniin
tarkoituksiin. Sillä voidaan viestiä muille, vaikuttaa muiden tunteisiin ja
mielipiteisiin, mutta myös hoitaa itseä. Taidetta voidaan myös luoda
pelkästä itseilmaisun ilosta. Sen tekeminen voi olla tuskallista tai tuottaa
mielihyvää. Sama pätee taiteen kuluttamiseen.

Käydessäni läpi tämän viikon
lehteä ajauduin pohtimaan (taas kerran), mikä on taiteen tehtävä. Mitä
taide oikeastaan on ja ketä varten sitä tehdään? Taide ei kai voi olla
oikeaa tai väärää, mutta sitä voidaan käyttää hyvin moniin
tarkoituksiin. Sillä voidaan viestiä muille, vaikuttaa muiden tunteisiin ja
mielipiteisiin, mutta myös hoitaa itseä. Taidetta voidaan myös luoda
pelkästä itseilmaisun ilosta. Sen tekeminen voi olla tuskallista tai tuottaa
mielihyvää. Sama pätee taiteen kuluttamiseen.

Monet
taiteilijat korostavat tekevänsä taidetta muille, kuten viime viikon Urjalan
Sanomissa haastatellut Eeva Maria ja Eero Salo. Sitten on tämä ilmiö
nimeltään ITE-taide, joka nivoutuu hyvin tiiviisti taiteen tekemiseen juuri
itselle ja osana omaa arkea.

Pirkanmaalla kartoitetaan visuaalista ITE-taidetta, mutta
mitä oikeastaan olisi muunlainen ITE-taide? Tällä viikolla piipahdimme
paikallisen kesäteatterin harjoituksissa Urjalankylässä tuoden teille
maistiaisia videon muodossa. Olisiko kesäteatteri suomalaisena ilmiönä
riittävän omaperäinen ja intensiivinen, tekijöidensä elämäntapaan ja
arjen ympäristöön liittyvä, ollakseen yhteisöllistä ITE-taidetta?

Väittäisin olevan. Vähintäänkin sellaisessa
tapauksessa, jossa käsikirjoitus on laadittu omaa porukkaa ja yleisöä
ajatellen. Itse olen saanut suurta iloa kesäteatteriharrastuksesta. Sen kautta
minun on ollut pakko miettiä, miten roolihahmoni tuntee ja miten hän
persoonana ilmaisee tunteitaan. Teatteri on pistänyt minut heittäytymään,
asettautumaan toisiin saappaisiin ja hoitanut minua yhteisöllisyydellään.
Taide on tuottanut tekijälleen mielihyvää, katsojaparasta en tiedä.
Toivottavasti katsomossa ei ainakaan myötähäpeää ole tarvinnut tuntea.

Ei-ammattimainen kesäteatteri ja ITE-taide viehättävät
monia mutkattomuudellaan ja yhteisöllisyydellään. Niiden tekemisessä on kyse
muustakin kuin vain lopputuloksesta. Jostakin, mikä kumpuaa ihmisestä
itsestään. Matka on yhtä tärkeä kuin päämäärä.

Vuoden päästä visuaalisen ITE-taiteen luo on helppo
löytää kartoitustyön päätyttyä. Kesäteattereihin osaamme jo vanhastaan.
Käydäänpäs katsomassa esitys tai pari, imetään itseemme kesäillan
tunnelmaa ja sitä intoa, mitä näyttämöltä pursuaa. Ei olla
ryppyotsaisia.

Heli Lehtelä
heli.lehtela@urjalansanomat.fi