Metsä on usein hankala nähdä puilta. Vanha totuus tuli erityisen hyvin esille pääsiäisen alla, kun Urjalan yhtenäiskoululla kävi lapsille ja nuorille puhumassa ehkä parhaiten juoksijana tunnettu Wilson Kirwa, Keniasta lähtöisin oleva positiivisuuden perikuva ja satusetä. Hän rupatteli lapsille ja nuorille mukaansatempaavalla tavallaan siitä, miten ollaan ihmisiksi ja eletään elämää luovasti ja muut huomioon ottaen.
Kirwa sanoo, että hän haluaa suomalaisten ymmärtävän, mitä kaikkea meillä jo on aivan lapsuuden ensi hetkistä alkaen, ja millaisessa yltäkylläisyydessä me elämme.
Hän sanoo, että yltäkylläisyydestä huolimatta tai paremminkin juuri siitä johtuen, sadasta 25-vuotiaasta vain yksi on 40 vuoden kuluttua miljonääri ja neljä tulee toimeen hyvin omillaan. Loput elävät tuilla. Niinpä, 65-vuotiaista suuri osa suomalaisista elää eläkkeen turvin, jota tosin on kartutettu sitä ennen ne 40 vuotta työtä tekemällä.
Äärimmäisen vaatimattomista oloista maailmalle lähteneellä kenialaisella on vara sanoa meille näin, sillä hänellä on vertailupohjana lapsuuden savimaja, luku- ja kirjoitustaidottomat vanhemmat, yli 20 lapsen sisarussarja ja kahdeksan kilometrin koulumatka juosten ilman kenkiä.
Suomessa on eletty vielä 1970-luvulla varsin vaatimatonta elämää. Vasta sitä seuranneen vuosikymmenen loppupuolella nousukauden huuma imi meidät mukaansa ja ennen talouskuplan puhkeamista moni ehti maistaa ennennäkemättömän makoisaa elämää. Yhtään ei haitannut, että makeus oli hankittu lainarahalla, sillä sitähän tyrkytettiin kaikille sumeilematta.
Tuon ajan jälkeen taloudessa on menty ylös ja alas, mutta siitä huolimatta meillä ovat perusasiat kunnossa. Meillä on työttömiä ja syrjäytyneitä ja meillä on köyhiä ihmisiä, mutta vesi tulee hanasta ja apua vaikeissa elämäntilanteissa saa, kun sitä hakee ja haluaa ottaa vastaan.
Kirwan ajatuksissa on vinha perä. Hän haluaa, että jokainen ihminen noudattaa omaa polkuaan. Se tarkoittaa, että aivan pienestä pitäen ottaa vastaan sen kaiken hyvän, jota Suomessa tarjotaan päivähoidosta alkaen. Opiskelee koulussa ja etsii paikkansa maailmassa. Hyödyntää kaikkia kykyjään huolimatta siitä, millaisesta kodista maailmalle lähtee. Opettelee tekemään asioita itse, käyttämään luovuutta, jota jokaisessa ihmisessä on. Lyhyesti sanottuna: elämään elämänsä mahdollisimman täydesti.
Ei ihan vähäinen tavoite, mutta erinomainen sellainen. Kun tietää elävänsä omanlaistaan elämää, ei tarvitse jossitella. Eikä tarvitse tuhlata aikaa muiden ihmisten kautta elämiseen ja heidän
saavutustensa kadehtimiseen. Täyttä elämää elävällä ihmisellä ei ole siihen aikaa, sillä hän luo parhaillaan omasta elämästään parasta mahdollista.
Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi
