Todellisuudessa kaikkien huippu-urheilijoiden taustatiimit tekevät jatkuvasti työtä löytääkseen sellaiset keinot, joilla ei jää kiinni. Loppujen lopuksi on arpaonnea, kuka kärähtää ja kuka ei.

Puhtaita pulmusia ei huippu-urheilussa ole. Jos sitä ei uskottu 15 vuoden takaisen Lahden MM-kisojen kansallisen tragedian jälkeen, sen osoittaa viimeistään viime viikolla julkisuuteen noussut Norjan kärkihiihtäjän käry. Venäjän laajamittaisen valtiojohtoisen doping-huijauksen tultua päivänvaloon moni on ollut tyrmistynyt vaan ei yllättynyt. Mutta kukapa olisi uskonut norjalaisista.

Maa on hallinnut maastohiihtoa viime vuodet siinä mittakaavassa, että ainakin suomalaisyleisön silmissä lajin hohto on alkanut hälvetä. Norjan maajoukkueen hiihtäjät kilpailevat eniten keskenään siitä, ketkä mahtuvat mitalikolmikkoon. Kun yksi on niin ylivoimainen, yleisön kiinnostus lopahtaa. Nyt lajin imago ryvettyi vielä pahemmin, kun norjalaiset eivät ehkä hiihdäkään puhtaat jauhot astmapiipussa.

Mikä ajaa urheilijan vilppiin? Yksi syy voi olla kiire menestyä. Nuori lupaus kokee kovaa painetta ulkopuolelta lunastaa suuret odotukset. Toinen syy voi olla kehityksen pysähtyminen. Urheilu on viihdettä ja urheilijat show’n tähtiä. Heidän pitää pystyä tuottamaan katsojille elämyksiä – aina vain uusia maailmanennätyksiä. Mutta jossain kohtaa ihmiskehon ja oikeasta paikasta puristavien trikoidenkin rajat tulevat vastaan. Pelkona on, että yleisön mielenkiinto lopahtaa, jos kaikki on jo nähty.

Mielenkiinnon ylläpitämistä ei pidä jättää urheilijoiden harteille, koska silloin paineet ovat liian kovat.

Kolmas syy voi olla se, että jossain vaiheessa urheilijan ikääntyessä kehityskaari kääntyy laskuun. Samaa tasoa ei enää ole mahdollista pitää yllä ilman apukeinoja, laillisia tai laittomia. Urheilija on ehkä panostanut koko elämänsä urheilu-uraan. Uran loppuminen voi merkitä tyhjän päälle putoamista. Ei ole koulutusta, ei ole ammattia – eikä urheilu-uran loputtua sponsoreita. Pelko tulevaisuudesta voi ajaa kiellettyihin houkutuksiin. Aineiden avulla siirretään vääjäämätöntä edemmäs.

Henkilökohtaisesti en ole ollenkaan varma, että dopingiin suhtaudutaan urheilumaailmassa aidosti vakavasti, vaikka kanssakilpailijat paheksuvat kärähtäneitä näyttävästi mediassa. Se on vain sitä julkisivun kiillottamista. Sponsoreilla on paljon valtaa, ja heidän pitäisi käyttää sitä. Äänestämällä jaloillaan yleisö voi painostaa sponsoreita tyrehdyttämään rahahanat sellaisilta urheilijoilta, jotka venyttävät tai rikkovat sääntöjä. Sen pitäisi olla riittävä pelote pysyä kaidalla tiellä, kun elanto on puhtaudesta kiinni.

Sini Ovaskainen
sini.ovaskainen@urjalansanomat.fi