Urjalan sote-järjestelyt ottavat lisää kierroksia, kun vuodeosastoratkaisun lisäksi pöydällä on vanhainkodin tulevaisuus.
Yksityisen yrityksen kiinnostus ei toisaalta ole suuri yllätys, sillä hoiva-alan firmat takovat nyt kun rauta on heille tulikuumaa kuntien pyrkiessä nopeasti löytämään ratkaisuja omien palvelujensa säilyttämiseen. Muuallakin kuin Urjalassa uskotaan, että etupainotteinen ratkaisujen tekeminen reivaa palveluja suuntaan, joka kelpaisi maakunnille sellaisenaan eikä pieniäkään yksiköitä suljettaisi. Varmuutta ei asiasta kenelläkään ole.
Sote-uudistuksen valmistelu on kunnille kokolailla yhtä piinaavaa kuin kuntakartan uudelleenpiirtely muutama vuosi sitten. Ratkaisuja pitää tehdä ilman tietoa siitä, mitä kunnilta tulevaisuudessa odotetaan ja millaisia päätöksiä annetaan yläpuolelta. Kunnanjohtaja Hannu Maijala sanoo olleensa paikalla, kun perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula lupasi lakiluonnokset sotesta ennen kuin lehti tulee puuhun. Nyt näyttää, että ne ehtivät lähteäkin ennen kuin luonnoksia kunnille tulee ja niistä pyydetään lausuntoja.
Maakuntamalliin valmistautumisessa on toki oltu oma-aloitteisia kunnissakin, Pirkanmaan kunnat ovat olleet yhdessä koolla miettimässä tulevaa ja mukana ovat olleet myös maakuntajohtaja ja sairaanhoitopiirin johtaja. Nyt maakuntahallitus on kuitenkin ministeriön valtuuttamana käynnistämässä ”virallisemman” maakuntamallin valmistelun, keskiössä ohjausryhmä, jossa maakunnan kaikkia kuntia edustaa kolme jäsentä. Siihen joukkoon tuskin Urjalan kokoisista pitäjistä ketään mahtuu. Valmistelu vetäytyy siis Tampere-vetoiseksi, ja alueella jäädään enemmän tai vähemmän tyhjän päälle odottamaan tulevaa.
Sote-palvelujen yksityistäminen jakaa mielipiteitä ja huolettaa monia. Samalla sen kannattajat uskovat toimintaan tulevan uudenlaista tehokkuutta ja joustavuutta. Yksityiset palveluntarjoajat kalastavat nyt isolla verkolla, ja ovat siis kiinnostuneita myös Urjalan laitosten kokoisista yksiköistä. Asia on tarkastelun arvoinen, mutta kriittisesti: heikkouksineenkin julkinen palvelu on enemmän kuntalaisten käsissä kuin markkinaehtoinen, puhutaan sitten vanhainkodista tai valokuidusta.
Yksityisen kelkkaan lähteminen tarkoittaa myös kunnan palveluksessa oleville työn päättymistä. Uusikin toimija tarvitsee työväkensä ja arvostaa varmasti paikallisia ja työn sekä paikkakunnan tuntevia tekijöitä. Jonkinlainen muutosprosessi kuitenkin olisi edessä, jonka mukauttaminen työntekijöille mahdollisimman helpoksi on syytä ottaa huomioon mahdollista sopimusta valmistellessa.
Olli Ristimäki
olli.ristimaki@urjalansanomat.fi