Se määrittelee myös tienpitäjän tehtävät tienpidossa, joita ovat muun muassa ”tienpitoaineen toimittaminen tielle, tien tasaisena pitäminen, tiepölyn sitominen, milloin se katsotaan tarpeelliseksi, toimenpiteet tien kuivana pitämiseksi, rummun korjaaminen ja uusiminen sekä sillan, laiturin ja lautan pitäminen käyttökunnossa.” Muita tehtäviä listataan kymmeniä ja tuo tehtävälista yli 60 vuoden takaa on lähes muuttumattomana edelleen voimassa.

Varsinkin keväällä moni autoilija on valmis arvioimaan, ettei lain kirjainta eikä edes henkeä ole noudatettu. Tiet ovat surkeassa kunnossa, ja perusväylänpidon rahoitusta on leikattu koko ajan. Viimeksi tämän kevään kehysriihessä valtio päätti uusista kymmenien miljoonien leikkauksista olemassa olevien teiden kunnossapitoon.

Autoilijaa tämä hieman korpeaa. Vuonna 2014 valtio keräsi tieliikenteestä veroja lähes kahdeksan miljardia euroa. Teiden peruskunnossapitoon siitä käytettiin noin 600 miljoonaa. Rahoitusta on siis sen jälkeen vain leikattu, samalla kun tie- ja rataverkon investointivelka on kasvanut noin 2,5 miljardiin. Autoilijan rahoilla siis paikataan valtaosin ihan muita kuin maantien reikiä.

Istuvan liikenneministerin avaukset valtion tieverkon ja rautateiden yhtiöittämisestä saivat aikaan paljon porinaa, vaikka koko idea ei taida ansaita paljon ajan ja älyn kuluttamista. Autoilijoiden seurantaan perustuvan suunnitelman mittasuhteet ja toimintalogiikka perustamiskustannuksineen eivät ole tämän ajan realismia. Seurannan järjestäminen tiemaksujen keräämiseksi on vaikea ja kallis projekti, ja erilaisen autoilun, kuten ammatti- ja yksityisautoilun erottaminen sekä erilaiset kompensaatiojärjestelmät muodostuisivat todella raskaiksi.

Lisäksi tuloksena olisi vain autoilijoiden rokottaminen lisää. Ministeri Bernerin mukaan valtio voisi alentaa polttoaineveroa ja poistaa autoveron, kun siltä poistuisi tienpidon kulut. Kun kaikkien liikenneväylien pitoon ja kehittämiseen kuitenkin on kulunut vain noin 1,5 miljardia vuosittain, ja autoveron kertymä on jo lähes miljardin, ei polttoaineveroa juuri voi alentaa tai valtion täytyy alkaa löytää muihin menoihinsa verotuloja muualta. Se tosin olisi varsin kohtuullista autoilijoiden vuosikymmenten nylkemisen jälkeen.

Lisäksi, ei kai autoilijoiden pitäisi myös vesireittien ja ratojen kehittämistä edes kustantaa, kai sieltäkin pitäisi käyttäjiltä jotakin rahaa saada.

Jos samalla uusi väyläyhtiö alkaisi todella hoitaa teitä ja kiriä investointivelkaa, pitäisi käyttömaksujen tien käytöstä olla tuntuvat. Näin autoilijan kokonaismaksuosuus nousisi roimasti, kun valtio tarvitsisi edelleen tieliikenteeltä kymmennyksensä.

Nykyään tieliikenteen verot ja maksut tuovat valtiolle 13 prosenttia kaikista tuloista. Se on hurja maksutaakka, jota ei voi nostaa. Sen sijaan valtion velka autoilijoille on vuosikymmenien ajalta sellainen, että tiet pitäisi saada kiireesti kuntoon.

Olli Ristimäki
olli.ristimaki@urjalansanomat.fi