Jyväskyläläinen ex-kansanedustaja Kauko Tuupainen kirjoitti tiistaina Keskisuomalaisessa ajatuksiaan parlamentarismista ja sen ongelmista. Tuupaisen keskeinen viesti oli, että oppositio-hallitusasetelmasta pitäisi luopua, tai ainakin oppositiossa istuville kansanedustajille pitäisi maksaa puolet vähemmän palkkiota.
Tuupaisen ulostulo sai runsaasti mediahuomiota, vaikka se toki tuomittiin monella suulla myös populismiksi ja puskista huuteluksi. Vuodesta 1977 Jyväskylän kaupunginvaltuutettuna (pl. 1986–88) istunut Tuupainen toimi edelliskaudella perussuomalaisten kansanedustajana. Kirjoituksessaan hän suomi niin ikään eduskunnan ryhmäkuria, joka menee demokratian edelle. Keskisuomalaisten kansanedustajien yhteisrintama kun on murentunut hallitus-oppositio-linjojen mukaan.
Tuupaisen mielipiteet voi leimata miksi haluaa, ja palkkaleikkausheitto meneekin huumorin puolelle. Hän tuskin on kuitenkaan kaikkien ajatuksiensa kanssa yksin. Erityisesti näin vaikeina taloudellisina aikoina tavallisellekin politiikan seuraajalle näyttäytyy entistä häiritsevämpänä asetelma, jossa reilu sata kansanedustajaa suunnittelee ja toteuttaa toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi, ja vajaa sata on periaatteesta kaikkia toimenpiteitä vastaan.
Tasavallan ikäiset perinteet asetelmassa velvoittavat, että oppositiossa ei voi kannattaa mitään hallituksen esitystä, eikä hallitus voi muuttaa esityksiään silloinkaan, kun oppositiosta tarjottaisiin aito parannusehdotus tai osoitettaisiin esityksessä kiistaton vika.
Opposition tehtävää kaiken vastustamisessa helpottaa se, että omista mielipiteistään oppositiossa ei tarvitse kantaa mitään vastuuta, vaikka olisi mukana seuraavassa hallituksessa. Kansa unohtaa. Hallituksen tehtävää taas vaikeuttaa se, että hallitusvastuu tahtoo syödä kannatusta, koska hallitus joutuu lähes aina tekemään myös jollekin ikäviä päätöksiä. Siksi päätöksien tekemistä aletaankin välttää kauden edetessä, jotta vaaleissa äänestäjät eivät rankaisisi.
Tuupainen esittää valtion tasollekin kunnista tuttua kaikkien puolueiden hallitusta. Siinä valta ja vastuu kuuluu kaikille, ja toteutettaviksi voidaan valita ne esitykset, joissa on yhdistetty puolueiden näkemykset sekä parhaat käytännöt. Puolueet tekevät nykyäänkin yhteistyötä valiokunnissa, mutta täysistuntotyöskentelyä ja kansanedustajien omia ulostuloja vaivaa tehoton kaksinapaisuus. Toki yhteishallituksessakin on suuri riski eripuraisuuteen ja siihen, ettei mitään saada päätetyksi. Toisaalta jos samalla ryhmäkurin merkitys kevenisi, voisi lopputuloksena olla demokratian parempi toteutuminen ja ennen kaikkea se, että kaikilla mielipiteillä ja esityksillä olisi periaatteessa menestyksen mahdollisuus.
Mikään järjestelmä ei ole muuttumaton ja kiveen hakattu. Jos parlamentarismi onkin satavuotinen järjestelmä Suomessa, pitkäikäinen on suhteellinen vaalitapakin ja sen muuttamisesta listavaaliksi keskustellaan nyt lopulta vakavasti. Myös parlamentarismin luonnetta pitäisi voida pohtia. Mallia saisi monista kunnista, joissa yhdessä eteenpäin menemisen voima on ymmäretty.
Olli Ristimäki
olli.ristimaki@urjalansanomat.fi
