Kesä on hääjuhlien sesonkiaikaa. Perinteisesti avioliiton solmivat mies ja nainen, mutta eduskunta on hyväksynyt lakimuutoksen, jonka myötä tulevaisuudessa avioliittoon voidaan vihkiä samaa sukupuolta edustava pari. Sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan 1.3.2017.
Paitsi, jos eduskunta hyväksyy Aito avioliitto -kansalaisaloitteen, joka sai hiljattain täyteen 50 000 allekirjoittajan vähimmäismäärän. Aloite vaatii tasa-arvoisen avioliittolain kumoamista.
Mitä avioliittolaki pitää sisällään? Avioliittolaissa säädetään muun muassa se, ketkä voivat solmia avioliiton ja kuka saa toimittaa vihkimisen. Avioliittolaissa on myös määräyksiä muun muassa puolisoiden velvollisuuksista ja oikeuksista koskien esimerkiksi perheen elatusta, yhteistä omaisuutta ja velkoja. Lisäksi laki niin sanotusti turvaa selustaa, kun avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan tai avioeroon.
Avioliittolaki ei ota mitään kantaa lasten kasvatukseen tai puolisoiden seksielämään. Nähdäkseni lain henki on puolisosta sekä yhteisestä kodista huolehtiminen niin avioliiton aikana kuin sen jälkeen. Kumppania ei saa jättää tyhjän päälle.
Jos ihminen on valinnut elämänkumppanikseen samaa sukupuolta edustavan ihmisen ja he elävät yhteisessä kodissa vuosikymmeniä, miksi heidän ei pitäisi saada samoja oikeuksia yhteiseen omaisuuteen tai esimerkiksi elatusapuun, kuin perinteisessä miehen ja naisen välisessä avioliitossa annetaan?
Toki nämä oikeudet homopareille on turvattu rekisteröityä parisuhdetta koskevalla lailla. Siinä mainitaan, että parisuhteen rekisteröinnillä on samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella, jollei toisin säädetä. Nämä toisin säädetyt asiat koskevat sukunimen vaihtamista, isyyden vahvistamista avioliiton perusteella ja adoptio-oikeutta.
Viimeksi mainittu on se kauhistuksen aiheuttaja, joka sukupuolineutraalissa avioliittolaissa tuntuu eniten hiertävän, koska lapsella pitää olla isä ja äiti.
Mutta, sateenkaariperheitä oli jo ennen lakia, ja rekisteröidyssä parisuhteessakin on lapsia voitu yhdessä kasvattaa. Toinen puoliso on esimerkiksi voinut ottaa laillisesti ottolapsekseen toisen puolison lapsen, jolloin molemmista puolisoista on tullut lapsen vanhempia. Adoption kohdalla oikeudellinen ero avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen välillä on se, että rekisteröidyn parisuhteen puolisot eivät voi adoptoida lasta yhdessä, vaan ainoastaan toinen puolisoista voi hakea adoptiota yksin.
Vaikuttaako se mahdollisuuksiin saada ottolapsi, en tiedä. Vaikuttaako adoptiolasta hakevien vanhempien sama sukupuoli tulevaisuudessa mahdollisuuksiin saada ottolapsi, se jää nähtäväksi.
Edelleen lakinäkökulmasta tarkasteltuna sen ei pitäisi olla lapselle haitta, vaan paremminkin etu, että hänellä on kaksi laillista vanhempaa. Esimerkiksi perinnönjaon suhteen.
Kansalaisaloitteeseen palatakseni, nettibloggaaja Kasper Strömman vinoili viime viikolla, että naisten äänioikeuskin voidaan vielä kumota. Tarvitaan vain 50 000 allekirjoitusta.
Lienee paljon lakeja, asetuksia ja säännöksiä, jotka ovat jonkun mielestä huonoja. Löytynee niitäkin, jotka ovat tarpeeksi monen mielestä huonoja. Ystäväni tuumasi kevään eduskuntavaalien aikoihin, että edellinen hallitus ei saanut aikaan muuta kuin tasa-arvoisen avioliittolain. Kun tahti on näin verkkainen, onko mielekästä kuormittaa valtion kankeaa hallintokoneistoa entisestään tekemällä aloitteita nykyisten lakien kumoamiseksi?
Sini Ovaskainen
sini.ovaskainen@urjalansanomat.fi