Jo jonkin aikaa ainakin paljon ajokilometrejä kerryttävät ovat saaneet iloita öljyn hinnanlaskusta. Tankillinen bensaa maksaa selvästi vähemmän kuin vielä syksyllä. Vuoden mittaan säästöä tulee yllättävän paljon.

Jää nähtäväksi, miten polttoaineiden hinnanlasku näkyy jatkossa muualla kuin bensa-asemalla. Keventyneiden kuljetuskustannusten pitäisi tietysti näkyä myös muiden tuotteiden kuin pelkkien polttoaineiden hinnassa.

Viime päivinä on intoiltu ruuan hinnan alentamisesta. Elintarvikekauppaa pyörittävät ketjut ovat kilpaa kertoneet tuotteidensa hintojen pudottamisesta. Kuluttajalla on suu messingillä. Syytä tyytyväisyyteen on sitä enemmän, mitä pienemmät ovat tulot, sillä pienituloiset maksavat ruuasta suhteessa enemmän kuin suurempia tuloja nauttivat.

Ennen kuin tavallinen tallaaja on edes ehtinyt tuttuun ruokakauppaansa tutkimaan alennettuja hintoja, on julkisuudessa alettu pudottaa kansalaisia jo maanpinnalle.

Peikkona väijyy rahapulassa kärvistelevä valtio. Yksi keino hankkia varoja yhteiseen kassaan kun on tietenkin korottaa arvonlisäveroja.

Verojen korottaminen kuitenkin luultavasti johtaisi jälleen kulutuksen hiipumiseen. Nyt meneillään olevan hintojen alentamisen tuomasta hyödystä jäisi jäljelle vain osa.

Hintojen alentaminen tuntuu ensijaisesti kukkarossa, mutta sillä on myös psykologinen merkitys. Ihminen todella tuntee säästävänsä, kun bensa-asemalta tai ruokakaupan kassalta saadussa kuitissa on aiempaa huomattavasti pienempi luku viivan alla. Parhaimmillaan se johtaa ajatukseen käyttää säästyneet rahat johonkin muuhun.

Työttömyyslukujen kasvaessa kuukausi toisensa perään rahan kierrättämiseen yhteisen hyvän nimissä on syytä kannustaa. Raha on luotu liikkumaan, vaikka jokaisen samalla pitää huolehtia myös sateisen päivän varalle kerätystä puskurista, jottei oma talous kaadu heti ensimmäiseen esteeseen.

Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi