Ilmassa oli pientä jännitystä, kun koulun vanhimmat eli wanhat astuivat ekan kerran perjantaina tanssilattialle. Aluksi heidän kasvoillaan oli keskittyneitä ilmeitä, mutta viimeistään viimeisen tanssin aikaan monella karehti jo hymy huulilla. Silloin he pääsivät irroittelemaan, sillä koreografia oli heidän suunnittelemansa.
Ensimmäisen esityksen jälkeen he ehtivät kertoa hieman tunnelmiaan. Silloin selvisi, että parketilla eivät pyörähdelleet ainoastaan Vänö Linnan lukion toisen vuosikurssin oppilaat. Mukana oli myös nuorempia ja vanhempia. Osa oli tanssimassa jo toista kertaa.
– Tanssin vanhat Lennin kanssa jo viime vuonna. Meillä oli poikia silloin niin vähän. Päätimme, että tanssimme tänä vuonna uudestaan, tämän vuoden abi Elina Moisio kertoi.
Hänen parinsa oli Lenni Jokinen, joka on lukion toisen vuosikurssin oppilas.
Moision mukaan tutut tanssit viime vuodelta menivät vanhasta muistista. Uusissa tansseissa oli pientä haastetta.
On melkoinen saavutus juhlia edellisenä iltana abina ja tälläytyä seuraavaksi päiväksi juhla-asuun. Moisiota ei kuitenkaan väsymys painanut.
– Ihan hyvin jaksan tanssia, hän sanoi.
MATILDA Mattilalla on vasta edessä omat vanhojen tanssit, sillä hän on lukion ensimmäisellä. Hän pääsi kuitenkin mukaan jo tänä vuonna, kun Eemeli Vaittinen tarvitsi parin.
– Tanssiminen on ihan parasta! Mattila kommentoi.
Parin mukaan ekan tanssiesityksen jälkeen olo oli helpottunut. Tanssiminen tuntui ihan kivalta.
Mattila tykkäsi eniten tanssista, jossa oltiin kolmessa eri piirissä. Vaittisen suosikki oli Virginia Reel, jota tanssitaan kahdessa rivissä.
Hilda Pulakan mielestä ensimmäinen tanssikerta meni ihan hyvin.
– Ekat pari tanssia oli jännää, mutta sitten ei enää, hän sanoi.
Pulakan pari oli Elmeri Tanhuanpää. Molemmat ovat lukion toisella.
– Minä taisin kysyä Elmeriä pariksi ja hän suostui, Pulakka sanoi.
Suostutteluja ei tarvittu. Nuori mies sanoi heti kyllä.
– En viitsinyt sanoa ei, Tanhuanpää lisäsi.
WANHOJEN oli määrä olla koululla puvut päällä puoli yhdeksältä. Naisten osalta se tarkoitti aikaista herätystä.
– Heräsin kuudelta. Jotkut heräsivät jo neljältä, Matilda Mattila sanoi.
– Minä heräsin neljältä. Piti laittaa meikki ja hiukset, Suvi Tiura sanoi vierestä.
Hänellä oli mukana kampaajakaveri, joka oli laittanut hänen hiuksensa. Meikin hän teki itse.
Eemeli Vaittiselle oli riittänyt kello 6.35 herätys. Koululla hän oli ollut vähän ennen kahdeksaa.
WANHOJEN aikataulu oli tiukka. Ensin heillä oli ensin kaksi esitystä Urjalan yhtenäiskoululla. Sen jälkeen he vierailivat Aseman koululla, Reikonlinnassa ja Attendossa. Illan päätteeksi he tanssivat vielä vanhemmilleen ja läheisilleen.
Matilda Mattilan mukaan kaikki muut päivät esitykset olivat harjoitusta iltaa varten.
– Illan esitys on tärkein, hän sanoi.
