Lasikylässä kuohuu tai ainakin kuplii tällä hetkellä.
kolumni (muokattu 9:14) Urjalan Sanomat

VAPAASTI LUETTAVISSA! “Mitä kuuluu Nuutajärvelle?”

Marja-Leena Salo

Jos olet ihmetellyt viime aikoina, mitä Nuutajärvellä tapahtuu, niin samoin olemme myös me Nuutajärven toimijat.

Lyhyesti sanottuna kiinteistön omistajalta tuli työhuoneille ilmoitus, jonka mukaan vuokria korotetaan 60–120 prosenttia plus sähköä, vesimaksua ja jätehuoltoa sen verran, että syntyi ainakin tuplalisä kiinteisiin kuluihin.

Vuokralaisille annettiin aluksi viikko aikaa reagoida, ja jos ei hyväksynyt uusia ehtoja, se merkitsi irtisanomista 15. lokakuuta alkaen. Tämä kaikki tuli ilman mitään etukäteistä ilmoitusta tai keskustelua.

Kyse on Nuutajärvellä vuosikausia toimineista taiteen harjoittajista.

 

TÄMÄ saa pohtimaan muun muassa vahvemman oikeutta. Vahvempi on nykyisin se, jolla on paksumpi lompakko. Hänellä on mahdollisuus luoda ympärilleen raamit, joihin voi sitten hankkia haluamansa sisällön. Nykyisessä kovassa arvomaailmassa moni toteaa, että niin sen kuuluukin olla.

Taiteentekijän maailmaa voi olla vaikeaa käsittää. Miksi ne vetäytyvät omiin kupliinsa (= tekevät rauhaa vaativaa työtään)? Miksi ne ovat niin itsepäisiä (= tekevät itsenäistä uraa)? Miksi ne eivät päästä kiinnostuneita työhuoneisiinsa (= keskittyvät työhönsä, avaavat kun sovitaan)? Miksi ne eivät tee kaupallisesti menestyviä edullisia tuotteita (= lasi on yksi kalleimmista materiaaleista)? Miksi ne lähtevät muualle pitämään näyttelyjä (= taiteilijan dokumentoitu ura on yhtä kuin CV, joka ei oikein vakuuta, jos näyttely näyttelyn perään pidetään kotikylässä)?

 

TOINEN asia, jota mietin, on yrittäjyys. Siihenhän nykypolitiikka yrittää tunkea jokaisen, joka siihen suostuu.

Taiteilija ei ole lähtökohtaisesti yrittäjä, mutta sillä statuksella nykyisin on toimittava. Aika harva taiteilija-yrittäjä perustaa toimintansa mahdollisimman suuren voiton tavoittelemiseen. Sen sijaan suurin osa pyrkii sellaiseen tulotasoon, joka sallii oman ammatin eli taiteellisen ilmaisun harjoittamisen. Ja tämä ei onnistu jokaiselta. Se on yrittäjän riski, joka taatusti herättää eniten epävarmuutta.

Laskin muutama viikko sitten, kuinka monta itsenäistä taidealan pienyritystä Nuutajärvellä toimii. Pääsin lukuun 22. Kesällä käynnistyneen irtisanomisaallon jälkeen työhuone-käytävältä on poistunut viisi yritystä, kaksi on suostunut pienempiin tiloihin, suurin piirtein entiselleen jäi neljä yritystä. Aikaisemmin on lähtenyt seitsemän.

 

KAIKKI olemme kiitollisia Pruuki oy:n tekemistä mittavista Lasikylän rakennusten kunnostustoimista. Vuosikymmeniin tällaiseen ei ole kyennyt yksikään omistajista.

Mutta yksikään omistaja ei ole häätänyt tällaista määrää aktiivista uraa tekeviä taiteilijoita.

Investoinnit täytyy totta kai jollain tavoilla kotiuttaa, mutta muistamme monet tilanteet, joissa omistaja on suoraan luvannut, että niitä ei tulla mittaamaan ulos toimijoilta.

 

Marja-Leena Salo

Kirjoittaja on taustaltaan toimittaja, tietokirjailija ja kulttuurialan toimija.