Lehdet ovat vuosikymmeniä yrittäneet jekuttaa lukijoitaan aprillipäivän uutisilla. Tänä vuonna uutisen kirjoittamista piti harkita pitkään. Valeuutisista on puhuttu paljon viime aikoina. Onko aprilliuutisen kirjoittaminen valeuutisointia, jos jekuttava uutinen voisikin joku päivä olla tosi? Ainakin aprilliuutisen pitäisi olla hyväntahtoinen. Journalistisen vastuun nimissä monet lehdet eivät tänä vuonna halunneet julkaista aprillipäivän uutista. Toisaalta vähän sääli. Ovatko ilo ja rentous katoamassa journalismista?

Journalistista vastuuta koetellaan myös vaalien alla. Toimittajan työ on koiran virka kerran neljässä vuodessa, kun on kohdattava tunteikas vaaliraivo. Ehdokkaiden asialla eri tavoin olevat henkilöt lähestyvät toimitusta milloin maanitellen, milloin kiristäen saadakseen oman ehdokkaansa ajatuksia ilmaiseksi esiin ja odottavat, että toimituksessa jumpataan hymyillen jokaisen toiveen edessä. Vaalikiihkossa tuntuvat unohtuvan myös perustavaa laatua olevat käytöstavat ja se, että toimittajatkin tekevät työtään, eivät juokse yötäpäivää alati vaihtuvia toiveita toteuttamassa.

Sanomalehti ei ole sellainen alusta kuin sosiaalinen media, jossa jokainen voi rellestää oman mielensä mukaan. Toimittajan työtä tehdään noudattaen niitä oppeja, joita olemme lehdentekoon saaneet monen vuoden opiskelun ja kouluttautumisen kautta. Niihin oppeihin kuuluu myös se, että journalistiset periaatteet on luotu noudattettaviksi.

Olen nyt kiitollinen paikallislehtien päätoimittajien yhdistykselle, joka nosti alkuvuoden keskusteluteemaksi vaalivaikuttamisen. Tuolloin käytyjen keskustelujen pohjalta Urjalan Sanomatkin laati periaatteensa siihen, miten vaaliuutisointi näissä eduskuntavaaleissa hoidetaan niin, että sen myötä toteutetaan hyvää journalistista tapaa.

4.4.2019 Heli Lehtelä
heli.lehtela@urjalansanomat.fi