Toteamukseen sisältyi pieni piikki siitä, ettei suotta pitäisi kaikesta valittaa, kun meillä täällä Suomessa on kaikki niin kovin hyvin.

Ja kyllähän meistä on hyvää huolta pidettykin. Ympäri maan ovat esimerkiksi terveydenhuollon palvelut pelanneet viime aikoihin saakka kuin rasvattuna. Vaan niin ei ole enää. Hyvä, jos hoitoon pääsee silloin, kun särky on jo kova. Lääkärin ajanvarausnumeroissa myydään noloina ei-oota. Mutta ei ole ajanvaraajan syytä, jos aikoja ei ole antaa. Sen kipuileva asiakas helposti unohtaa.

Vanhustenhoidon uutiset ovat saaneet kansalaiset heräämään Ruususen unesta. Puutteet yksityisten palvelutalojen hoidossa ovat saaneet aikaan äläkän, jonka myötä palvelutalot vakuuttavat panostavansa jatkossa enemmän palvelun laatuun ja valvontaan. Neuvo johdolta vastaisuuden varalle on ollut, että omaisten tulisi katsoa, että heidän läheisensä saavat hyvää hoitoa, ja antaa palaute nopeasti ja suoraan hoitohenkilökunnalle.

Ei ihan yksinkertainen juttu, vaikka organisaation näkökulmasta olisikin kauhean kätevää ulkoistaa kustannuksia aiheuttava työkokonaisuus muualle. Suuri osa omaisista asuu toisella paikkakunnalla kuin vanhus. Ehkä niin kaukana, etteivät vierailut onnistu lainkaan joka viikko. On myös paljon vanhuksia, joilla ei ole omaisia.

Onko lapsettoman vanhuksen osa virua kurjuudessa, jos ei ole ketään vaatimassa parempaa? Ei se niin voi mennä. Valvonnan vastuuta ei voi sysätä omaisille, mutta hyvä lisä omaisten aktiivisuus tietysti on.

Valvontavastuuta ollaan läpinäkyvyyden nimissä muissakin asioissa kovasti tarjoamassa organisaatioiden ulkopuolelle. Muoti-ilmiönä ihan hyvä, että toimintoja tehdään entistä läpinäkyvämmiksi ja palautteen antamiselle luodaan kanavia, mutta toimintamallista seuraa myös se, ettei loppukädessä vastuu lepää kenenkään harteilla.

Joskus tulee mieleen, että olisipa meillä vielä Karpo, jolle soittaa. Toki parhaansa mukaan paikallislehtikin sovittaa Karpon karvalakkia päähänsä ja vahtii alueellaan asuvien etuja.

Heli Lehtelä
heli.lehtela@urjalansanomat.fi