–Lehmäni ovat oikeastaan pääasiassa luonnonhoitajia, toteaa Välkkilässä 90 emolehmän lihakarjatilaa luotsaava Tuomas Tasso.
Tasson lehmät ovat hoitaneet jo useampia vuosia perinnebiotooppia Kokonjärven maisemissa. Nyt hän on kuluneen syksyn aikana työstänyt yhteistyössä Suomen riistakeskuksen kanssa Uurtaa-järven rantaan 12 hehtaarin kosteikkoalueen laidunmaaksi yhdelle simmental-laumalleen.
– Alue on tarkoitus aidata kokonaan ympäri. Talvipoikivat lehmät saavat olla siellä kesäkauden kaikessa rauhassa. Ravintoa riittää kyllä, sillä ala on niin suuri. Ja kosteikolla juomavettä on kyllä riittämiin. Alueen toisessa päässä olevalla vanhalle laitumellekin kaivettiin lampi.
Lehmät eivät kuitenkaan pääse kulkemaan ihan koko alueella vapaasti kuin juhannuksesta saakka.
– Alasta 3,5 hehtaaria on muokattu tulvaniittykosteikoksi riistakeskuksen kustannuksella Sotka-hankkeen puitteissa. Tuolle alalle nousee kevättulva ja se toimii juhannukseen saakka sorsien pesimisalueena. Sen jälkeen, kun vesi laskee, lehmät pääsevät myös sinne.
Kokonaisalasta kaikkiaan kaksi hehtaaria on täysin ei-tuotannollista aluetta.
– Emoistani neljäsosa on syyspoikivia. Laidunnus luonnonlaitumilla soveltuu niille, sillä niillä ei kesällä ole maidontuotantoa. Ne saavat siis niityltä riittävästi ravintoa, vaikka lannoitusta ei täällä käytetäkään, eikä valumia näin ollen synny, Tasso avaa.
Poikimisten jakaminen eri vuodenajoille on tasoittanut tilan tulovirtaa ja työn ruuhkapiikkejä.
– Syksyn poikimiset alkavat syys-lokakuun vaihteessa. Joulusta helmikuuhun on oikeastaan ainoa hiljaisempi hetki vuodesta, jolloin tehdään vain rutiinitöitä. Sitten alkavat taas kevään poikimiset. Vasikat laitan nopeasti eteenpäin heti vieroituksen jälkeen. Tietysti muutamia valitsen itselleni kasvatettavaksi uusiksi emoiksi.
Sonnivasikat matkaavat Tassolta kasvatukseen parin kymmenen kilometrin päähän Teurolle, Ali-Lekkalan tilalle. Kasvatuksessa niistä valitaan parhaat jalostukseen; myytäviksi vuosittaisessa HK:n sonnihuutokaupassa. Huutokaupassa myydyistä, arvokkaista jalostusonneista myös kasvattaja saa oman palkkionsa. Loput sonnit menevät teuraaksi. Lehmävasikat taas lähtevät kasvatettaviksi Pohjanmaalle saakka, koska sinne myytävistä eläimistä saa C-alueen hiehopalkkion, mitä omalla B-tukialueella ei makseta.
– Syy on täysin taloudellinen. Kaikki tulonlähteet on kartoitettava, jotta tulisi toimeen. Onneksi vasikat ovat menneet hyvin eteenpäin. Rotuvalintani näyttää siinäkin mielessä onnistuneelta.
Maatalousyrittäjänä isänsä kuoleman jälkeen, kolmetoista vuotta toiminut Tasso tunnustaa, että välillä kyllä vähän myös väsyttää.
– Pitäisi huolehtia omasta jaksamisesta paremmin. Tänä kesänä ehdin pitää kaksi päivää lomaa, juhannuskin tehtiin töitä. Silti aikaa on nyt enemmän kuin aiemminkin, kun olin maidontuottaja. Aikani ei vaan yksinkertaisesti riittänyt siihen hommaan, kun yksin näitä töitä teen, vaikka vaimokin tietysti auttaa minkä vain ehtii. Tuotantosuunnan muutoksen jälkeen on ollut aikaa puuhata vaikka tallaisia kosteikkoja ja muita parannuksia.
Tasso tuumii projektin olleen kuitenkin sen verran raju, että ilman apuvoimia se ei olisi toteutunut.
– Kyllä tällaiset kosteikot jäisivät tekemättä, jos ne täytyisi toteuttaa täysin omalla työllä ja rahalla. Suunnittelun on hoitunut riistakeskuksen asiantuntemuksella ja asiat etenivät nopeasti suunnittelusta toteutukseen. Otin kosteikon suunnitelleeseen Mikko Alhaiseen yhteyttä tämän asian tiimoilta ensimmäistä kertaa noin pari vuotta sitten. Maanrakennustöitä täällä on ollut urakoimassa lisäkseni Janne Nisula ja Tapani Viholainen.
Koskeikkohehtaarin kustannukseksi tulee Tasson mukaan 12 tuhatta euroa.
– Ely-keskukselta saamani hehtaariperusteinen korvaus ja SOTKA-hankkeen rahoitus riittävät laskelmien mukaan kattamaan kustannukset. Omarahoitusosuutta on oma työni, tänne hankkimani sora ja putket. Jatkossa saan vuosittaisesta hoitotyöstä korvausta EU:lta hoitosopimuksen myötä.
Kosteikkohanke saattaa avata myös ovia uuden sivuelinkeinon muodossa.
– Työmaalta pyrähti eräänä aamuna 70 sorsaa lentoon. Ei ole poissuljettua, ettenkö jossain kohtaa voisi järjestää täällä kaupallisia jahteja, hän pohtii.
Uurtaan rannassa oleva alue on ollut sorsien suosiossa aiemminkin.
– Sorsat söivät viime vuonna puolentoista hehtaarin ohrat suoraan pellostani. Siksi laitoin tuohon ohramaan laitaan tänä vuonna haukkasen pelotteeksi.
Tasso toteaa, että hankkeen myötä ei enempää Uurtaa-järven hyväksi juuri enää voitaisi tehdä valumien suhteen.
– Kaiken kaikkiaan kokonaisuus on aika hieno. Lehmät toimivat luonnonhoitajina, joutomaat tulevat käyttöön ja samalla hoidetaan vesien kuntoa.
