Arjen rattaat raksuttavat taas tasaiseen tahtiin. Monet palasivat haikein mielin töihin ja kouluun, mutta useat ovat salaa jo kaivanneet rutiinejaan.
Oleminen on helppoa, kun aamulla herätään kellon käskiessä totuttuun aikaan. Koti tyhjenee hoitoon-, kouluun- ja töihin lähtijöistä. Syödään, kun on sen aika, nukutaan kun on sen aika ja jäljellejäävä aika käytetään mitä kehittävämpiin harrastuksiin.
Päähän ei mahdu turhia murheita tai riidanaiheita, kun päivät täyttyvät pakollisista askareista ja rakennetuista rutiineista.
Pieniä piikkejä tasaisen väännön keskelle saadaan muun muassa koluamalla viimetingan voimalla varastoja, kun koulujen liikuntatunneille on luvassa hiihtoa tai luistelua. Talvi tuli sittenkin, ja
vuosi sitten käytössä olleet välineet ovat kummasti komeroiden kätköissä kutistuneet.
Harrastuskuskaamisten ja ruokakaupassa käymisen lomassa yritetään löytää sopivasti aikaa laskujen maksamiselle ja ystäville. Ja sitten, kun viikkoon ilmaantuu ylimääräinen lääkärikäynti, niin tuntuu, että korttitalo vähintäänkin huojahtaa pahaenteisesti.
Käy mielessä, miten ehtiä edes tärkeistä tärkeimmät, saati viettää kiireetöntä hyvä-vanhempi-aikaa jälkikasvun kanssa. Miten tehdä einesten sijaan terveellistä ruokaa ja pitää perhe puhtaissa vaatteissa, – ja ehtiä silti itsekin harrastaa? Kaiken päälle on syytä haukankatseisesti huolehtia, että jokainen perheenjäsen harjaisi hampaansa aamuin illoin edes jotenkuten.
Kasvatus- ja läsnäologurut vannovat rautaisten rutiinien nimiin ja puhuvat arjenhallinnasta. Siitä miten kaikelle on aikansa ja paikkansa.
He valistavat, että kerran viikossa voi tehdä valmiit ruuat jääkaappiin ja pakastimeen. Tämä puolestaan mahdollistaa päivittäisen liikuntatuokion koko perheen voimin, jotta lapset saisivat
vanhemmiltaan mallin terveelliseen elämään.
Kun seuraa neuvoja, ehtii kaiken keskellä myös pysähtymään ja nauttimaan hetkestä.
Mielenhallintaa kehotetaan treenaamaan vaikkapa pitämällä suklaapalaa suussa niin kauan, että se itsestään sulaa suuhun. Samalla pitää keskittyä miettimään, että miltä se suklaa maistuukaan. Ei muuten onnistu. Tai onnistuisi, mutta sitten jäisivät ne puhtaat pyykit ripustamatta.
Jokaisen lienee parasta poimia hyvää tarkoittavia ohjeita valikoiden. Miettien mille omassa elämässä on sijaa ja tilaa. Etsien oma tapa olemiselle ja jaksamiselle. Joskus pitää mennä sivuluisua arjen ehdoilla.
Arkea voi yrittää hallita, mutta lopulta arki taitaa kuitenkin viedä meistä voiton. Arjenhallinta kääntyy arjen hallinnaksi.
Heli Lehtelä
heli.lehtela@urjalansanomat.fi
