Sadatta itsenäisyyspäivää juhlittiin näyttävästi ympäri valtakunnan: kunnissa, yrityksissä, päiväkodeissa, palvelutaloissa ja ystävien luona, muun muassa. Tähän saakka suomalaisille ollaan hieman hymyilty kummastellen, miksi itsenäisyyttä on juhlittu vain presidentin linnassa muun valtakunnan seuratessa tunnelmia television välityksellä.

Tänä vuonna jokainen sai halutessaan osansa juhlahumusta. Itseasiassa jo koko vuoden ajan, monin eri tavoin. Satavuotiaan kunniaksi on ongittu sata kalaa, tehty heinäpaalitaidetta, luotu uusi
Tuntematon ja vaihdettu itsenäisyyspäivää juhlistava profiilikuva Facebookiin. On oltu eri tavalla julkisesti ylpeitä suomalaisuudesta kuin ennen. Pohdittu samalla itsenäisyyden merkitystä ja kansakuntamme olemusta.

On löydetty ilo kiitollisuuden rinnalle. On alettu vilkuilla juhlimisen lomassa yhä enemmän tulevaan, samalla kun on menty jälleen kerran sanattomaksi menneisyyden ja sen uhrin edessä, mitä sotiemme veteraanit ovat antaneet itsenäisyytemme säilyttämiseksi.

On alettu pohtia, miten kunnioittaa tässä ajassa tuota aiempien sukupolvien meille antamaa lahjaa, itsenäisyyttä. Miten vaalia sitä niin, että sadankin vuoden päästä suomalaiset, meidän jäljessämme tulevat, voivat tuntea kiitollisuutta, ylpeyttä ja iloa.

Meitä suomalaisia on moneen junaan. On nuoria, on vanhoja, kaupunkilaisia, maalaisia, täällä syntyneitä ja muualta tulleita. Jokainen meistä omilla toimillaan rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Kuten Urjalan itsenäisyyspäivän juhlapuheissa tuotiin esiin, meille on itsenäisyyden myötä annettu lahja nimeltä vapaus. Sen myötä saamme uskoa tai olla uskomatta, sanoa tai olla sanomatta. Mutta älkäämme unohtako välittämistä, huolenpitoa ja yhteistä vastuuta lähimmäisistämme.

Vielä kerran erityinen kiitos sotiemme veteraaneille ja jälleenrakentamisen sukupolvelle siitä, että vuonna 2017 saamme elää hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi. Pidetään toisistamme huolta myös nyt ja tulevaisuudessa.

Heli Lehtelä
Heli.Lehtela@urjalansanomat.fi