Suomi on kouluruokailun ihmemaa. Jo vuonna 1943 eduskunta määräsi kaikki kansakoulut tarjoamaan koululaisille lämpimän aterian vuoteen 1948 mennessä. 1970-luvulla siirryttiin peruskouluun ja laki määräsi, että kaikkien peruskouluikäisten, mutta myös lukiolaisten ja ammattikoululaisten piti saada koulussa lämmin ateria. Ja niin tapahtui.

Kouluruoka on ravintosuositusten mukaista ja perustuu lautasmalliin. Kouluruoka sisältää lämpimän ruuan, salaattia tai raastetta tai muuta tuoretta, leipää levitteineen sekä juoman. Suomen kouluissa tarjotaan siten terveellistä perusruokaa, jota kodeissakin arkena luultavasti syödään.

Kiertävä ruokalista takaa, ettei samaa ruokalajia tarvitse syödä kovin usein ja toisaalta kodeissa voidaan luntata koulun ruokalistalta, mitä milloinkin on tarjolla, jotta kotona voidaan laittaa jotain muuta.

Kaikille kouluruoka ei kuitenkaan maistu. Nuorimmat lapset syövät paremmin, mutta teineillä ruoka saattaa jäädä syömättä tai sitä syödään aivan liian vähän siihen nähden, mitä itse kunkin koneisto vaatisi pysyäkseen koulupäivän ajan virkeänä.

Uuden yhtenäiskoulun myötä sen keittiössä voi keskittyä vain lapsille ja nuorille mieleisen ruuan laittamiseen, ja luultavasti ruoka alkaa siksi maistua siellä entistäkin paremmin.

Välipala on koulussa vielä suunnitteilla, mutta se on kannatettava hanke. Välipala auttaisi lapsia ja nuoria jaksamaan koulussa monesti aika pitkän päivän. Sen tarjoaminen olisi iso plussa hyvän kouluaterian lisäksi.

Kouluruuan merkitys ei ole vain kurnivan mahan vaientamisessa, vaan se on myös aina parhaimmillaan sosiaalinen tapahtuma. Ruokapöydässä voi harjoitella pöytätapoja ja jutella kuulumiset.

Keskustelu kuuluu ruokapöytään ja päätellen kovasta pulinasta, joka yhtenäiskoulun ruokasalissa tiistaina kuului, asia on siellä hyvin sisäistetty.

Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi