Hallitus aloitti budjettiriihensä ja hallituksen työelämään suunnittelemat muutokset ovat hallinneet viime aikojen keskustelua. Helsingin Sanomat tiivisti alaotsikossaan pelin hengen: ”Työllisyysasteen nosto ja työttömyyden nujertaminen vaatisivat keskiviikkona alkavassa kaksipäiväisessä budjettiriihessä kipeitäkin päätöksiä. Poliittinen realismi ajaa hallitusta kuitenkin pehmenneltyihin päätöksiin.”
Hesarin mukaan työ- ja elinkeinoministeriön työryhmä on valmistellut toimenpide-ehdotuksen budettiesityksen pohjaksi, ja näistä keinoista hallitus pyrkii kieli keskellä suuta valitsemaan vähiten huonoja. Esiin on noussut muun muassa ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentäminen porrastamalla sekä yli 60-vuotiaiden työttömien siirtäminen suoraan eläkkeelle.
Lisäksi enemmän hissukseen on oltu muun muassa ajatuksesta työllistää nuoria, maahanmuuttajia ja pitkäaikaistyöttömiä työehtosopimusten minimisummat alittavilla palkoilla. Tästä ay-liike on odotetusti älähtänyt, jos sitten samaan aikaan EK on kritisoinut ideaa tukea työllistymistä siirtämällä ansiosidonnaista päivärahaa palkkatueksi työttömän työllistävälle yritykselle. Tätä työnantajapuolen nokkamiehet pitävät kilpailua vääristävänä.
Työllisyysasteen nosto on kimurantti tehtävä. Samaan aikaan työttömien määrän kanssa on kasvanut myös avoimien työpaikkojen määrä, mutta nämä eivät kuitenkaan kohtaa. Työttömyysturvan leikkaaminen työnhakuun motivoivana keinona ei välttämättä ole patenttiratkaisu, jos edellä mainittu niin sanottu kohtaanto-ongelma jää ratkaisematta.
Työllistymisen esteet voivat olla moninaisia. Kannustinloukkujen ja suoranaisen työhaluttomuuden lisäksi työttömän osaaminen ja kokemus voi olla vähäistä tai vääränlaista tarjolla oleviin töihin. Fyysinen töihin pääseminen voi olla hankalaa jos ei ole autoa eikä joukkoliikennettä kuten pienemmillä paikkakunnilla yleensä on tilanne.
Työnantajapuolella henkilön palkkaamista pidetään usein liian kalliina sekä riskialttiina. Irtisanomisen helpottamista sekä määräaikaisuuden perusteiden väljentämistä on esitetty keinoiksi lisätä rekrytointihalua. Varjopuolena jokainen ymmärtää kuitenkin työnantajien vaihtelevan moraalin. Työehtosopimukset ja aiheeseen liittyvät lait on tehty työntekijän suojaksi, joskin niiden turvin myös työntekijä voi ylläpitää joskus varsin huonoa työmoraalia säilyttäen silti työnsä. Tämän välttääkseen osa työnantajista ei vain palkkaa ketään, vaikka tarvetta voisi ollakin.
Vapailla työmarkkinoilla siis kysyntä ja tarjonta eivät tahdo kohdata, mutta aktiivisilla työllistämis- ja tukitoimilla saadaan parempia tuloksia. Se toki vaatii rahaa ja toimijoita, mutta Hesarin mukaan hallituksen tarkoitus onkin budjettivalmistelussa ottaa huomioon yksityisten palvelujen käyttäminen entistä laajemmin työllistymistä tukemaan.
Työllistymisen tuen merkitys on huomattu Urjalassakin, työllisyyspäällikön virka perustettiin viime vuonna ja lisäksi Urjala hakeutui mukaan työllisyyden kuntakokeiluun. Myös nuorten palvelut ja Ura Ovi (nykyään Ura Silta) -hanke pureutuvat työttömyyteen yksilöllisen ohjauksen kautta. Työttömien määrä on Urjalassa laskenut selvästi vuoden 2014 lopun tilanteesta, ja viimeisen vuoden aikanakin työttämien määrä on vähentynyt 30:lla.
Maan hallitus tavoittelee työllisyysasteeksi 72 prosenttia nykyisen noin 68,5 sijaan. Monet asiantuntijat pitävät tavoitetta epärealistisena, puhumattakaan muiden pohjoismaiden selvästi korkeamman työllisyysasteen tavoittamisesta. Kuitenkin jos tavoitteen eteen ollaan valmiita sijoittamaan nappulaa, hyväksi havaittua ohjausta pystytään järjestämään enemmän. Silloin jaloille tavoitteille voi olla edes jotakin katetta.
Olli Ristimäki
olli.ristimaki@urjalansanomat.fi
