Mikko Huuskonen ajaa päivittäin töihin Urjalaan kotoaan Punkalaitumelta. Urjala on hänelle tuttu paikka entisen työn kautta, sillä hän ehti olla kymmenen vuotta sähköasentajana paikallisessa yrityksessä, kunnes aloitti tämän kuun alussa seurakunnan nuorisotyönohjaajana.
– Tykkään olla nuorten ja lasten kanssa, ja olen huomannut, että he tykkäävät minusta. Tässä saa käyttää musiikillisia lahjoja ja työ on monipuolista. Raamattu ja usko ovat minulle tärkeitä. Haluan kertoa Jeesuksesta ihmisille, Huuskonen kertoo syitä, jotka kiinnostavat häntä uudessa toimenkuvassaan.
Huuskonen on koulutukseltaan sosionomi ja hän on tehnyt vastaavaa työtä kymmenen vuotta sitten. Hän halusi välissä kokeilla kuitenkin jotain muuta ja päätyi sen takia sähköalalle. Hän sanoo myös olleensa kiinnostunut sähköstä lapsesta asti.
Nuorisotyönohjaajana hän on mukana perhe-, päivä- ja koululaisten iltapäiväkerhossa Majakalla. Hän on tekemisessä myös rippikoululaisten kanssa ja saattaa tulevaisuudessa osallistua lisäksi isoskoulutukseen, josta vastaa tällä hetkellä seurakuntapastori Olavi Rissanen.
Huuskosen mielestä parasta lasten ja nuorten parissa työskentelyssä on heidän tietynlainen ilonsa, vilpittömyytensä ja välittömyytensä.
– Huomaan, että heille on merkitystä sillä, että joku on heidän kanssaan.
Toiset lapset ja nuoret vetäytyvät ja toiset taas ovat aktiivisia. Tämä tuo Huuskosen mukaan haastetta siihen, että kaikki tulisivat yhtä lailla huomioiduiksi. Myös heidän erilaiset taustansa vaikuttavat käytökseen.
– Vaikeat kotiolot hankaloittavat lapsen ja nuoren elämää. Se näkyy pahoinvointina ja levottomuutena. Heillä voi olla taustalla monenlaisia ongelmia, mitä ei välttämättä osaa heti tunnistaa.
Koska Huuskonen on vasta aloittanut uuden työnsä, hän ei osaa vielä sanoa, ovatko sotauutiset vaikuttaneet lasten ja nuorten turvallisuuden tunteeseen. Hän kertoo ajatuksiaan siitä vain yleisellä tasolla ja isän näkökulmasta.
– Lapsia varmasti huolestuttaa tilanne. Heihin vaikuttaa vanhempien ja opettajien suhtautuminen asiaan sekä se, millainen heidän oma elämänsä on. Omista lapsista olen huomannut, että heistä herkin on reagoinut uutisiin eri tavalla kuin muut.
Huuskonen kuvailee itseään avoimeksi, huumorintajuiseksi ja helposti lähestyttäväksi. Hän sanoo olevansa spontaani ja osaa olla hauska, mutta hänessä on myös vakava puoli.
– Otan ihmiset vakavasti. Haluan olla läsnä tässä tilanteessa.
Usko on ollut hänen elämässään aina eikä hän ole menettänyt sitä edes hankalissa tilanteissa. Hän tuntee kuitenkin olleensa itse koeteltuna elämän muutoksissa.
– Se, että on tottunut uusiin kuvioihin, kun on muuttanut uuteen ympäristöön. Läheisten ihmisten vakavat sairaudet ja kuolemantapaukset ovat olleet järkyttäviä. Mutta vaikeissakin tilanteissa olen halunnut turvautua Jumalaan. Se on helpottanut, ja sitä kautta on löytynyt iloa elämään.
Nuorisotyönohjaajan mielestä kirkon ja seurakunnan osuus perheiden elämässä vaihtelee paikkakunnittain. Parhaimmillaan se on aktiivista toimintaa ja huonoimmillaan se ei juurikaan näy. Se on hänen mukaansa kiinni myös siitä, miten avoimia paikkakunnalla ollaan yhteistyöhön seurakunnan kanssa esimerkiksi koulussa.
– Nuorisoa voisi saada mukaan aktiivisella toiminnalla, johon nuori voi itse vaikuttaa ja osallistua. Musiikin, liikunnan ja rennon yhdessäolon kautta. Olisi kiva aloittaa jotain nuorten iltoja ja järjestää retkiä sekä leirejä, hän ideoi.
