Akaan isännöimällä yhteistoiminta-alueella tarkastellaan tämän kuun lopussa omaishoidontuen kriteerejä kuntien yhteisessä perusturvalautakunnassa. Säästöpaineet ovat Akaassa kovat, ja niiden nimissä myös omaishoidontukea tarkastellaan, käytännössä tuen saamisen ehtoja ollaan tietysti kiristämässä. Samaan aikaan maan hallitus on linjannut, että omaishoitoa pitää lisätä.
Omaishoitajat säästävät yhteistä rahaa vuositasolla miljoonittain. Kelan tutkimukset osoittivat jo pari vuotta sitten, että säästöä kertyy vuodessa kolmatta miljardia euroa. Summa on hätkähdyttävä.
Omaishoitajat tuskin miettivät säästävänsä yhteiskunnan varoja, kun he huolehtivat itselleen tärkeän ihmisen hyvinvoinnista. He tekisivät sen luultavasti ilman korvaustakin, joka ei kovin suuri edes ole, puhumattakaan siitä, että tuesta pitää maksaa veroa.
Sen, että ihmiset huolehtivat toisistaan rakkaudesta, ei kuitenkaan pidä johtaa uupumiseen oman terveyden kustannuksella. Omaishoitajia pitää tukea rahallisesti, mutta heille pitää taata myös sännöllinen virkistyminen ja lepo ilman tunnontuskia omaisen jättämisestä jonkun toiseen huomaan.
Mitä tapahtuisi, jos tämän maan kaikki omaishoitajat, saivat he sitten tukea tai eivät, löisivät hanskat tiskiin ja toteaisivat, etteivät enää pysty omaisestaan huolehtimaan. Tarvittaisiin lisää hoitohenkilökuntaa ja tiloja. Ja rahaa rahan perään kaiken kustantamiseen, koska ei ihmisiä voi oman onnensa nojaan jättää.
Syitä ja seurauksia on välillä hyvä miettiä. Se, mikä tuntuu nyt hyvältä säästöidealta, ei sitä välttämättä ole, kun historiaa jonkin ajan kuluttua kirjoitetaan.
Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi
