Nyt sosiaalinen media on jalostanut internetin tiedonvälitysmahdollisuuksia edelleen tehokkaampaan suuntaan helpottamalla viestin kohdentamista otolliselle yleisölle. Niin hyvässä kuin pahassa, somessa tieto leviää parhaimmillaan kulovalkean lailla ja vielä sitäkin nopeammin.

Niitä hyviä ja pahoja asioita voisi listata loputtomiin. Yksi hyvistä on kadonneet ja löytyneet eläimet. Tämän lehden artikkelissa Urjalan eläinsuojeluyhdistyksen tiedotusvastaava Marika Taskila ja Urjalan löytöeläinten säilyttämisestä vastaava Antero Vuori vahvistavat, että Facebook todella on nopeuttanut kadonneen lemmikin palautumista omistajalleen.

Kuulun itse Facebookissa Urjalan koiranomistajat -ryhmään, jossa suuri osa keskustelusta on ilmoituksia nähdyistä, talteenotetuista, karanneista ja muulla tapaa hävinneistä koirista. Monessa tapauksessa ei mene kauaakaan, kun yksin kuljeskelleelle nelijalkaiselle on löytynyt hihnan toinen pää tai kadonnutta lemmikkiään kaipaava saa kullanarvoisen silminnäkijähavainnon etsintöihinsä. Lemmikin nopea palautuminen omaan kotiin vähentää löytöeläinkotien kuormitusta, jotka puolestaan täyttyvät monesti jo pelkästään hylätyistä koirista ja kissoista, joiden perään kukaan ei huutele somessa tai missään muuallakaan.

Uskoisin vastaavia ryhmiä olevan Facebookissa satamäärin ja myös kissoille. Vaikkakaan ilman omistajaa liikkuva kissa tuskin herättää huomiota samassa määrin kuin koira, varsinkaan maaseudulla. Mutta jos vieras kissa pyörii pihapiirissä useita päiviä, hälytyskellojen pitäisi soida. Se voi olla kadonnut tai hylätty, ja se tarvitsee ihmisen apua.

Vähintä, mitä voi asialle tehdä, on laittaa sana kiertämään sosiaalisessa mediassa. Silloin kissalla on mahdollisuus päästä joko vanhaan kotiinsa tai uudelle omistajalle, ja tarina saa onnellisen lopun. Niitä ei koskaan voi olla liikaa.

Sini Ovaskainen
sini.ovaskainen@urjalansanomat.fi