96-vuotias sotaveteraani ja -invalidi Sakari Ahola on neljäs Urjalassa yhä asuvista sotiemme veteraaneista. Hän on samalla viimeinen pienen jouluisen haastattelusarjamme haastateltavista. Neljän sotaveteraanin joulukuulumiset olivat lukijamme toivejuttu, kiitämme Sirkku Lainetta ideasta.

Sotainvalidi Sakari Aholan tapaamme Iltalassa hänen kodissaan. Hän kertoo, että hänen terveytensä on viime aikoina heikentynyt kovin, mutta yhä onnistuu asuminen yksin Iltalassa.

Alunperin hän halusi sinne nimenomaan siksi, että kunnan keskustassa on enemmän elämää kuin syrjemmässä ja jo pihalla saattoi törmätä tuttuihin ja vaihtaa kuulumisia.

Etenkin kesällä Iltalan pihapiiri on viihtyisä ja tuttuja ja naapureita saattoi tervehtiä helposti päivänpaistattelun lomassa. Pimeä syksy ja talvi eivät sitä enää mahdollista ja se tekee olosta kyllä yksinäisen.

Kotona on silti mukava olla ja seuraa tuo vielä televisio ohjelmineen. Vaikka sitä ei niinkään näe katsoa, sen monet erilaiset ohjelmat kuulee. Kun tapaamme Aholan viimeisenä viikonloppuna ennen joulua, hän kuunteli television kautta kotimaista eläinlääkäriohjelmaa.

Ahola harmitteli useaan kertaan näköään, joka on tuonut ahkeralle kirjoittajalle ja lukijalle nyt mutkia matkaan.

– Jos olisin entisessä kunnossa, olisin vaikka itse kirjoittanut lehteenkin jotakin. Nyt en edes joulukortteja pystynyt kirjoittamaan, hän pahoittelee harmissaan.

Joulua hän odotti etukäteen innokkaasti ja paikkakin oli tiedossa. Syntymäkoti Salmenraitilla on nyt remontoitu niin tip-top -kuntoon, että Ahola aikoi viettää siellä ainakin osan joulustaan läheistensä kanssa.

Ahola opetti aikoinaan koulussa matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa ja muistelee niitä vuosia hyvällä.

– Olin opettajana 35 vuotta. Se oli mukavaa työtä siinä missä muukin, viihdyin kyllä.

Ahola toivotti näin lehden välityksellä kaikille hyvää tulevaa vuotta, etenkin muille sotaveteraaneille, joita on Urjalassa asumassa hänen lisäkseen vielä kolme.

– Toivotaan, että kaikkien ensi vuodesta tulee hyvä, hän sanoo.