Kolumni Urjalan Sanomat

Kolumni: Jutut vähissä

Marketta Sandberg

Tuhannet pienet lumihiutaleet leijailivat kimmeltäen katulampun alla. Pian ne saavuttivat maan pinnan, ja joulutunnelmainen valkeus saavutti minut ja lumihiutaleita suuhunsa tavoittelevan koiramme. Koira oli autuaan tietämätön koronan touhuista. Se lipaisi pitkällä kielellään kuonon päälle lennähtäneet lumihiutaleet ja jatkoi matkaansa reippain askelin.

Aamu alkoi koronauutisilla. Rokotetta, leviämisvaihetta, suojautumiskeinoja. Minä sain informaatiota ja koira pälyili talutusremminsä suuntaan. Jossain ensimmäisen ja toisen nauttimani teekupillisen välissä alkoi tuntua kuin nauha olisi jäänyt päälle. En jaksanut enää poimia olennaisia asioita informaatiotulvasta, vaan noudatin koiran toivetta ja lähdimme ulos.

Lenkillä tapasin tuttuja. Turvallisen välimatkan päässä toisistamme vaihtelimme kuulumisia. Ensin kyselimme toisiltamme, että olemmeko pysyneet terveinä. Sitten kertailimme, mitä aamu-uutisissa oli kerrottu. Seuraavaksi aloimme aprikoida, missä lähipaikoissa mahtaa olla koronaa. Uteliaina kyselimme, että tunnemmeko kumpikaan yhtään koronan sairastanutta ihmistä. Ja viimeiseksi annoimme toisillemme hyviä vinkkejä, miten pysyä erossa koronasta. Koira ehti juttutuokion aikana aloittaa tunnelin kaivamisen Kiinaan.

Kun jatkoimme matkaa, ei kulunut aikaakaan, kun törmäsimme seuraavaan tuttuun. Kuin ohjattua käsikirjoitusta noudattaen keskustelumme kulki samoja uria. Koira aloitti uuden tunnelin kaivamisen. Se vaikutti turhautuneelta, koska edellinen kuoppa olisi ollut jo hyvän matkaa viemässä sitä koronan alkulähteille Kiinaan.

Vuosi sitten kukaan ei vouhkannut koronasta. Ihmisen tai ainakin oma muistini on lyhyt. Eipä tule mieleen, mikä oli vuosi sitten puheenaiheiden top 10 listan kärjessä. Ehkä lapsemme saavat kertoa lapsenlapsilleen aikanaan tästä kummallisesta ja vaarallisesta ajasta. Jospa tämän erikoisen ajan hyvät puolet nousevat esille. Turha matkustelu vähentyi, lähiruuan ja lähiluonnon merkitys korostui. Ihminen pakotettiin katsomaan aivan viereensä. Aina ei kannata haikailla kaukomaille. Onni voi löytyä hyvin läheltä.

Joulu tulee kuitenkin. Ehkä erilaisena, mutta sydämissämme samanlaisena Vapahtajan syntymäjuhlana. Hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikille.

 

Marketta Sandberg.