Muistatteko viime kevään hauskat nallet ikkunassa? Miten paljon iloa ne toivatkaan kaikenikäisille! Meidänkin ikkunan takana vilkuteltiin ahkerasti pikkuisten kanssa.
Nyt olemme valmistautumassa jouluun. Monella tapaa kovin erilaiseen juhlaan. Olen saanut läheltä seurata, miten paljon ihmiset Keski-Euroopassa näkevät vaivaa ilahduttaakseen ohikulkijoita, erityisesti lapsia nyt kun elämme tätä eristyksen aikaa. Tytär lähetti kuvan Sveitsistä. Siellä ihmiset ovat tehneet ulkoilureittien varrelle keppitonttuja. Niitä on joka puolella ulkoilureittien varrella. Lapset ottavat niitä mukaan ja kuljettavat eri paikkoihin. Tontut reissaavat pienissä käsissä edestakaisin. Tämä ajatus liikutti minut kyyneliin. Mitä minä voisin tehdä, että lapsilla olisi pieniä ilon hetkiä reittiensä varrella?
Otimme mallia ja teimme oman keppitonttujoukon kadun varteen omenapuun ympärille. Kepit löytyivät liiteristä. Ei kuuta kuin toinen pää suipoksi ja punaista maalia tonttuhattuun. Monilla tontuilla oli nenä valmiina, ei tarvittu kuin silmät. Mies keksi vielä valaista koko tonttuheimon pimeän tullen. Ette usko miten suloista on katsella kun lapset ja perheet pysähtyvät tonttuja tervehtimään! Monet ovat kertoneet, että aikovat tehdä kotona omat tontut. Keppejä löytyy metsästä, jos ei ole omaa pihaa niin tonttuja voi viedä puistoon.
Me suomalaiset pärjäämme hyvin koronan kanssa. Olemme tottuneet olemaan omissa oloissamme ihan normaaliaikoinakin. Mitä jos avaisimme vähän sitä kotiporttiamme? Voin luvata teille, että ilo tulee kaksinverroin takaisin.
Hyvää joulun odotusta kaikille, erityisesti sinne rakkaaseen Urjalaan!
Leena Järvenpää