On hyvä, että Nuutajärven Lasimakasiinissa on korkea katto. Sen alla mahtui kohoamaan Pentinkulman päivien Kirjan juhlan huikea tunnelma, joka huipentui näyttelijätär Seela Sellan tulkitsemaan valikoimaan Finlandia-kirjailija Sirpa Kähkösen tekstejä.

Kirjafestivaalin pääjuhlan yleisö, kolmeensataan yltänyt, täytti lauantaina 3. elokuuta tapahtuman järjestäjien, Väinö Linnan seuran, Urjalan kunnan ja Nuutajärven Lasikylän odotukset.

Niin myös yleisön. Ohjelman anti oli keskenään hyvin erilaisten puhujien ansiosta hyvässä tasapainossa, toisiaan täydentävää.

SUOMEN pankin pääjohtaja Olli Rehn analysoi puheessaan Väinö Linnan ihmiskuvausta kansallisen eheyden tulkkina. Kustantaja ja kirjailija Anna-Riikka Carlson kertoi ystävystymisestään kirjailija Eeva Kilven kanssa kirjoittaessaan Kilven elämästä kertovaa teosta Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä.

Finlandia-kirjailija ja taiteilija Juha Hurme etsi tapahtuman teemalle – totuudelle – selitystä ensin Wikipediasta, lisäsi sitten vaikeusastetta ja päätyi lopulta suolle.

Tyhjentävää määritelmää ei teemalle saatu, mutta näkökulmia totuuteen sitä enemmän. Tapahtuman taiteellinen johtaja Niina Repo iloitsi siitä, että jokainen puhumaan pyydetty otti kutsun mielellään vastaan.

– Heidän ansiostaan saatiin, kuin kaleidoskoopista, esiin yhä uusia ajatuksia ja sisältöjä, Repo kiitteli.

OLLI Rehn on Väinö Linnan ihailija, jolla on kaksi intohimoa: jalkapallo ja lukeminen. Rehn on Linnansa lukenut ja vielä moneen kertaan. Pohjantähti-trilogian toiseen osaan hän kertoi tarttuvansa uudelleen aina joulun aikaan.

Linna tarjoaa Rehnin mukaan maan historiaa täydentävää rehellistä ajankuvaa, joka on kestänyt aikaa. Nyt on toisin. Rehellisyyttä uupuu.

– Puhutaan totuuden jälkeisestä ajasta, ikävä kyllä. Se on kaikkea sitä vastaan, mitä Linna edusti.

Omakuvassamme on Rehnin mukaan yhä aukkoja. Kirjallisuuden tehtävä on niitä täyttää, ja näin myös tapahtuu sekä kauno- että tietokirjallisuudessa.

– Oikeutta ja totuutta ei puolusteta vain aseiden voimalla, vaan pitkälti ihmisen mielissä. Kirjailijan vastuu on pyrkiä rehellisesti totuuteen taiteen keinoin. Uskallan väittää, että siinä Väinö Linna onnistui, Olli Rehn sanoi.

TÄMÄN vuoden kirjatapauksia on ollut Anna-Riikka Carlsonin tallentama Eeva Kilven tarina. Kokemuksesta seurasi Carlsonille vahva ystävyyden kokemus.

– Koskaan ei voi tietää, milloin tapaa ihmisen, jonka kanssa aika loppuu aina kesken. Ystävyys tuntui solahtamiselta toistemme päiviin. Hellyydeltäkin, kun silitti toisen silkkistä kädenselkää, Carlson kuvaili.

Hän on saanut palautetta, että kirjan kuva Kilvestä on kovin siloiteltu. Leivoksiakin kun syödään kaiken aikaa.

– Miksi aggressiivisuus ja karu todellisuus otetaan aina totena, jota kukaan ei  kyseenalaista, mutta hyvän ja kauniin äärellä herää heti epäilys kulisseista. On paljon pimeää, mutta on osattava puhua myös valosta, joka on totta, Carlson hehkui kokemaansa iloa.

ENTÄ mikä tai mitä totuus on Juha Hurmeen mielestä?

– Näytelmäkirjailija Samuel Beckettin juonellisissa umpikujissa höpöttävät henkilöhahmot auttavat minua pääsemään hetkeksi jyvälle siitä, mitä on totuus. Lewis Carrollin hahmot ovat herättäneet minussa kaikkein todellisimpia tunteita, Hurme jysäytti, mutta kumosi  puheensa edetessä totuuden määritelmän toisensa perään. Vaikka ne olisivat ensin jumalaksi luullun filosofin suusta.

– Totuus on hyvin kimurantti asia. Totuus on vahvimman valtaa. Totuutta ei ole ilman tietoa, Hurme julisti.

Totuutta voi etsiä myös luonnontilaisesta metsästä ja suolta, jolloin tarpeeseen tulevat ehjät kumisaappaat, kirjailija suositteli toivottaen yleisölle hyvää sienisyksyä.

VÄINÖ Linnan Tuntematon sotilas täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Kirjan juhlassa vieraillut Ylen kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi kertoi, että merkkivuotta juhlistetaan teoksen lukumaratonilla, josta tulee 20 tunnin tallenne Areenaan.

–Se myös kuvataan, jolloin sitä voi katsoa, kuunnella tai lukea tekstityksen ansiosta itsekin, Joenniemi totesi ja lupasi, että aiheesta kerrotaan myöhemmin lisää.

Pentinkulman päivien pääjuhla huipentui näyttämöteokseen Vihreä sali soi, joka perustuu Sirpa Kähkösen teksteihin. Seela Sella lunasti kolmoisroolistaan myrskyisät aplodit, ja syystä. Kähkönen toimi lukijana, ja musiikista vastasivat Kristian Attila, piano, ja Pia Freund, laulu.

Ihmisen elämänkaarta myötäilevä matka päättyi silmiä kostuttavasti lasten loruleikin sanoja mukaillen.

– Se ken tulee viimeisenä on kuolema.

– Ei, se on rakkaus.