–Täysikuu, sä ihme suurin olet öisen taivahan, luikauttaa argentiinalainen Martin Alvarado espanjalaisten sanojen keskelle täysin selvällä suomen kielellä. Sitten kaihoisa, tumma ääni hiljenee, ja antaa tilaa flyygelin ääressä istuvalle, maailman estradeja kiertäneelle Urjalan omalle pojalle Mikko Heleniukselle.
Flyygelistä kantautuu ilmoille uskomattoman moniulotteinen, haikean mahtipontinen tulkinta lähes kaikille suomalaiselle ja argentiinalaiselle tutusta tangosta. Yleisö kuuntelee hiiskahtamatta kunnes musiikki vaikenee. Sen jälkeen se osoittaa suosiotaan nousten seisomaan.
Hetken päästä Helenius päättää hieman huvitella Alvaradon kanssa ja vaatii säestyksellään kappaleen vaihtoa. Miten olisi hieman Kirkaa? Surun pyyhit silmistäni pois…aa-a, aa-a, aa-a. Ei sittenkään, vaihdetaanpas taas kappaletta. Yleisö hörähtelee ääneen, suupielet kääntyvät ylös päin.
Tällä kertaa minkä tahansa suuren maailman kulttuuritalolle sopiva konsertti on tullut Alvaradon sanoin yhteen maailman tärkeimmistä paikoista, Urjalaan. Nuutajärven lasimakasiini on täyttyi perjantaina alkuillasta kuulijoista, joilla oli kovat odotukset. Kaksikkoa on kuultu myös aiemmin Urjalassa, oli tiedossa, että luvassa on pettämätöntä settiä musiikin ja erityisesti tangon ystäville.
Lupaus laadusta lunastetaan. Musiikki ei jätä kylmäksi ketään ja makasiinin uskomaton akustiikka tekee sille oikeutta. Tanssilavoilta tutut kappaleet tuntuvat kehossa ja pistävät huojumaan. Tunnelma on mutkaton, kaksikko haastaa yleisön jopa laulamaan kanssaan, ja yhteislauluna kaikuvat ilmoille Urjalassa kirjoitetun Satumaa-tangon haikeat sävelet, jossa kaivataan takaisin rajan taa, Karjalaan. Nämä kaksi maestroa, Alvarado ja Helenius, paitsi puhuvat äidinkielenään musiikkia, pelaavat saumattomasti yhteen. Kumpikin tulkitsee ja tulkinnat vain tuntuvat solahtavan yhteen.
– Näin juuri se menee, emme ole koskaan harjoitelleet yhdessä, kertoo Halkivahasta kotoisin oleva Mikko Helenius väliajalla.
Sanonta siitä, että lahjattomat harjoittelevat, on siis totta.
Muusikon vieressä kyynelehtii Mikon entinen uskonnon opettaja Seija Kylä-Markula.
– Olen ihan poissa tolaltani, kun tämä on niin upeaa. Miehenikin on aika kova luu, mutta kyllä hänkin itki, Seija toteaa ja nappaa Heleniuksen kaveriksi selfieen.
– Sinä olet niin ihana, olen päättänyt, että käyn joka paikassa, missä esiinnyt. Kuinka ylpeitä sinun vanhempasi oikein mahtavatkaan olla, hän toteaa ja pyyhkii silmäkulmiaan.
Heleniuksen toiselta puolelta löytyy myös toinen kestofani. Samaa kyläkoulua Halkivahassa muutamaa luokkaa ylempänä käynyt Anu Virtanen.
– Muistatkos Mikko, kun käytiin samassa hanurikerhossa. Nyt sinä olet tuolla, mutta minä en, Anu nauraa ja kehuu Mikon aivan erityistä huumorintajua, joka pääsi pulpahtelemaan runsaasti myös perjantaina.
Konsertti oli järjestyksessä neljäs, joka on järjestetty Lasimakasiinissa tänä vuonna.
– Tämä on meidän uusi tapamme toimia, haluamme tuoda Urjalaan korkeatasoisia, maailmaluokan taiteen tekijöitä, toteaa tapatuman organisaattorina ollut Mika Liesivesi luvaten kulttuurinnälkäisille herkkuja jatkossakin.
Musiikin, sielun ravinnon, ohessa tarjottiin myös ruumiin ravintoa. Pruukin bistrossa juuri ennen kuun vaihdetta aloittanut chef Tatu Viitasaari oli taituroinut yleisölle latinohengessä kuuden tapaksen huumaavalta tuoksuvan makusinfonian.
Muokattu 3.10: Korjattu nimivirhe
