– Ampuminen, vastaa 8- vuotias Hugo Virtanen oikopäätä, kun tiedustelen häneltä, mikä hirvenjuoksussa on hauskinta.
Halkivahalainen Hugo on harrastanut hirvenjuoksua keväästä saakka. Hän haki loppukesästä kisakokemusta jo Lumijoella, Oulun kupeessa, pidetyistä Hirvenjuoksun SM-kisoista sijoittuen erittäin kovatasoisessa kilpailussa sijalle 23.
Mieltymys kiikarin läpi sihtailuun näkyy pojan tuloksissa. Jo nyt Hugon ampumaennätys on 63, kun kymmenellä laukauksella täydet pisteet ovat 100, eli kymmenen kymppiä. Hän itseasiassa ampui tuloksen juuri Lumijoella, ja pinkaisi juoksuosuudesta itselleen täydet 300 pistettä.
Hirvenjuoksussa arvioidaan kolmea eri asiaa: ampumista, juoksua ja etäisyydenarviointia. Kun hirvilajista puhutaan, on ase tietysti rihlattu luotiase, eli kivääri ja ampumisetäisyys 100 metriä. Alle 13-vuotiaat, kuten Hugokin, ampuvat tuelta. Juoksumatka vaihtelee hieman kisapaikan mukaan, mutta matkaa taitetaan kuitenkin metsäteitä ja polkuja pitkin useampi kilometri. Etäisyyden arviointia varten maastoon on viety pahvinen hirvenpäätä esittävä taulu. Taulun etäisyys arviointipisteeseen vaihtelee 50 metristä 200 metriin, ja arvioijan on osattava harkita vastauksensa ilman apuvälineitä.
Miten Hugo sitten löysi tiensä erähenkisen lajin pariin?
– Hugo meni harjoituksiin aina välillä koulukaverin luona kyläillessään, kertoo hänen äitinsä Anu Virtanen.
Monien halkivahalaisten lasten tapaan Hugokin käy koulua Punkalaitumella, Pohjoisseudun koululla. Koulusta löytyy pitkä liuta hirvenjuoksun harrastajia, sillä useaan kertaan suomenmestaruuden lajissa voittanut Päivi Vähä-Jaakkola valmentaa lajissa osana Metsästysseura Haukan nuorisotyötä.
Maaseudulla kun asutaan, lajissa pidetään tällä hetkellä puintitaukoa, mutta sen jälkeen säännölliset harjoitukset radalla jatkuvat taas. Talven tullen siirrytään sihtailemaan sisätiloihin, Punkalaitumen kirjaston alakerrassa olevalla ilma-aseradalle. Monet nuoret ovat siirtyneet hirvenjuoksun parista myös metsästäjiksi. Kevättalvella hirvenjuoksuporukka kokoontui viikoittain opiskelemaan metsästäjätutkintoa varten, ja kymmenkunta nuorta suoritti tutkinnon.
Hirvenjuoksun kantava voima harrastuksena tuntuu olevan kannustava yhteishenki, kaverin kanssa on kiva harrastaa ja mukaan pääsee matalalla kynnyksellä. Hugo on itse asiassa saamassa treeniseuraa jo omastakin perheestä.
– Anoin juuri itselleni Haukan ampumajäsenyyden. Kysyin Hugolta, että olisiko kiva, jos harrastaisimme hirvenjuoksua yhdessä ja hän oli sitä mieltä, että kyllä, Anu-äiti kertoo.
