New Yorkiin pystytettiin jälleen jokavuotinen joulukuusi lauantaina 14. marraskuuta. Sosiaalisessa mediassa joulukuusen surkea olemus nähtiin oivallisena ”oodina vuodelle 2020”. Lähestyvää joulua ja uutta vuotta ajatellessa tulee todettua, että pian tämäkin vuosi on ohi – kaikesta poikkeuksellisuudestaan huolimatta.
Hongkongilaisen South China Morning Post -lehden mukaan Kiinan ensimmäinen koronatapaus voidaan jäljittää vuoden 2019 marraskuun 17. päivään, eli virus täytti marraskuussa yksi vuotta. Onnea korona!
Suomessa ensimmäinen koronatapaus varmistui vuoden 2020 tammikuussa Lapin keskussairaalassa. Moni ehkä tuolloin vielä ajatteli, ettei tämä kiinalainen virus Suomeen leviä: onhan Suomi suuri mutta harvaan asuttu maa. Virus alkoi kuitenkin maaliskuussa toden teolla jyllätä Euroopassa ja kuun puolivälissä se muuttui pandemiaksi – siis maailman laajuiseksi epidemiaksi.
Katselin WHO:n julistuksia ja valtion tiedotustilaisuuksia epäuskon vallassa Kreikassa, jonne olin lähtenyt lomalle vailla huolia viruksesta. Suomeen paluuta seurasi kahden viikon karanteeni ja eristäytyminen. Kotona työskentelystä ja Tampereen Rauhaniemen metsissä kävelemisestä muodostuikin jokapäiväinen rutiini, jonka puitteissa vaihtui arki viikonloppuun, maaliskuu huhtikuuhun ja 30 vuoden ikä 31:ksi.
Lopulta kuitenkin uskaltauduin näkemään kavereita ja sukulaisia. Kevään edetessä kesäksi pääsin mökkeile-mään Urjalaan, ravintoloihin ja kotimaanmatkoille. Juhannus mökillä tuntui jo täysin normaalilta. Kesä-heinäkuussa parhaimmillaan kahden viikon aikana oli vain parisen kymmentä uutta tapausta ja muun maailman kanssa ehdin jo toivoa, että olisikohan tämä jo tässä? Nyt hyvin tiedämme, ettei ollut.
Tätä kolumnia kirjoittaessa on todettu 461 uutta tapausta, kolmasosa Suomen sairaanhoitopiireistä on ns. kiihtymisvaiheessa ja pääkaupunkiseudulle on asetettu tiukempia rajoitteita. Länsi-Suomi, Pirkanmaa mukaan lukien, on kuitenkin Euroopan tasolla tarkasteltuna päässyt vähällä tartuntojen määrässä.
Tästä huolimasta kliseisesti sanottuna elämä jatkuu ja ennen kaikkea aika kuluu. Syksyllä olen huomannut toteavani joka kuun vaihteessa, että taasko tämänkin kuukausi meni jo? Kuukauden päästä on jo joulu ja pian sen jälkeen tämäkin vuosi on päättynyt.
Vuotta 2020 on määritellyt suuresti koronavirus, joka ei päiviä laske, mutta vuosi kestää kuitenkin vain 365 päivää. Kenties siitäkin voi löytää jonkinlaista lohtua: vaikka maailmaa riepottelee edelleenkin maailmanlaajuinen pandemia, jatkaa maapallo pyörimistään ja aika omituista kulkuaan.
Heidi Heikkilä
