Kolumni (muokattu 2.12.2020) Marjo Alste

Istumme eläke-veneen kyydissä

Suomen eläkejärjestelmä on korjattava. Tämän teesin kanssa kovin moni ei voi olla eri mieltä. Ja jos on, ei ole tarpeeksi ajan tasalla Suomen taloudellisesta huoltosuhteesta, ja sen kehityksestä.

Tähän mennessä kukaan ei ole vielä halunnut sen suuremmin koskea tähän elefanttiin eduskuntasalissa. Muuten kuin kohauttamalla olkapäitään, ja korottamalla jo äärimmäisen korkeita eläkemaksuja. Vastikään Eläketurvakeskuksen teettämässä kyselyssä palkansaajille neljäsosa vastanneista arvioi eläkemaksun määrän alakanttiin. Puolet vastanneista eivät osanneet arvioida sen suuruutta ollenkaan. Kokonaisuudessaan palkastasi menee keskimäärin noin neljäsosa, kyllä, neljäsosa eläkemaksuihin. 24 prosenttia on aikamoisen suuri luku. Ajattele vaikka, millaisen palkankorotuksen saisit, jos eläkemaksuja ei tarvitsisi maksaa. Olettaen toki, että työnantaja maksaisi oman osansa työntekijälle maksusta, joka on muuten 17 prosenttia eli suurimman osan.

Eikä tulevaisuudessa veroja sekä eläkemaksuja maksavat työntekijät Suomessa riitä alkuunkaan kattamaan sen ajan vaatimat määrät eläkemaksuja ilman hurjia korotuksia niihin. Suomessa kun 83 prosenttia eläkkeistä maksetaan suoraan eläkkeensaajille maksetuista eläkemaksuista. Loput 17 prosenttia rahastoidaan.

Teoriassa kaikista helpoin tapa taata jokaiselle suomalaiselle tulevaisuudessa eläke, olisi valtion sijoittaa jokaiselle vastasyntyneelle 5 000 euroa laajasti hajautettuna matalakustanteisiin indeksirahastoihin. Sitten kun tämä kyseinen henkilö täyttää 65 vuotta, on hänellä koossa keskimäärin 400 000 euroa eli varsin kohtuullinen eläke.

Tämä olettaen se, että markkinat tuottavat keskimääräistä 7 prosenttia vuotuista tuottoa. Näin päästäisiin eroon kokonaan eläkemaksuista, työnteko muuttuisi kertaheitolla kannattavammaksi, työntekijöiden palkkaaminen helpottuisi huomattavasti ja yrityksiltä poistuisi huomattava menoerä. Ja eläkkeitä voitaisiin tasata hieman siirtämällä heiltä rahoja, jotka ovat päässeet nauttimaan ylituotosta, heille ketkä eivät ole päässeet keskimääräiseen markkinatuottoon.

Näin toimittaisiin minun luotsaamassa diktatuurissa, mutta kovin ilmeistä on, että sellaista ei tule olemaan. Ja ehkä ihan hyvä niin. Mutta yksi pointti tästä pitäisi saada lävitse. Eläkejärjestelmää pitää muuttaa yhä vahvemmin rahastopohjaiseksi. Muuten meillä ei vain yksinkertaisesti riitä liitu maksamaan tulevaisuuden eläkkeitä, ellette halua työskennellä hautaanne asti maksaen puolta palkasta eläkeläisille.

Mutta niin kauan kuin valtio tai mikään muu instituutio ei tästä ota opikseen, ottakaa te, ja sijoittakaa lapsellenne 5 000 euroa matalakustanteisiin indeksirahastoihin. Jos ei kertaheitolla tuota määrää löysää löydy, lapsilisän määrän sijoittamalla kuukaudessa päästään hyvin äkkiä vastaavan kokoiseen summaan. Sijoittakaa vaikka samalla itsellennekin, melko varmasti ette tule katumaan.

Joona Paija

Kirjoittaja on kaikenlaista taloutta kohtalaisen aktiivisesti seuraava urjalalainen opiskelija sekä yrittäjä.