Parhaillaan on menossa niin peuran- kuin hirvenmetsästys. Jahtikausi jatkuu helmikuun puoliväliin. Urjalassa peuran pyyntilupia on tälle jahtikaudelle 2 490.

Urjalan Erän metsämiehille tämä syksy on poikkeuksellinen, sillä seurassa tehdään ensimmäistä kertaa yhteistyötä paikallisen tilateurastamon kanssa. Tähän mennessä yhdeksän peuraa on päätynyt leikattuna ja pakattuna myyntiin metsästäjien ja Paijan Tilateurastamon yhteistyönä.

Urjalan Erän puheenjohtaja Reijo Snellman kertoo, että seuralla on 450 lupaa peuralle. Toissaviikolla luvista oli käytetty noin sata.

– Syksy oli hankala, sillä peurat viihtyivät pelloilla pitkään. Eihän me voida sotkea ihmisten peltoja, joten jahti pääsi vauhtiin vasta puintien jälkeen.

Paijan Tilateurastamon kanssa aloitettua yhteistyötä pyritään jatkamaan vielä tänä syksynä. Valtaosa peuroista menee kuitenkin metsästäjien omiin pakastimiin ja käyttöön.

Lihoille ei löydy palvaajaa Urjalasta, vaan ne toimitetaan Punkalaitumelle Metsärannan Lihaan palvattavaksi sekä erääseen somerolaiseen palvaamoon.

Toinen erä tulossa

Urjalan Välkkilässä toimivassa Paijan Tilateurastamossa uuteen yhteistyöhön on lähdetty odottavin mielin.

– Ensimmäinen erä loppui tavallaan kesken, sillä määrät olivat syyskuussa pieniä. Otamme toisen setin heti kun niitä saadaan.

– Vaikka peuroja on Urjalassa vaikka kuinka, niin totta kai se on aina metsästysonnesta kiinni, mitä tahtia niitä saadaan kaadettua. Peura ei ole kuin sika, joka voidaan ottaa tuosta vaan karsinasta, toteaa yrittäjä Juha Paija.

Hän sanoo, että kysyntää tuotteelle tuntuisi kyllä olevan. Yrittäjän näkökulmasta peuranlihan leikkuu on ”ihan perushommaa”.

– Ei poikkea lampaasta tai naudasta siinä mielessä. Leikkuutyyli on samanlainen.

Omassa kategoriassaan Juha Paija laittaa sianlihan ykköseksi, mutta kehuu kyllä peuraa mureaksi lihaksi.

– Mureuttaa sitä ei tarvitse. Liha on aika rasvatonta, mutta valmistuksessa on syytä ottaa huomioon, että peuranrasva ei ole hyvänmakuista. Se pitää poistaa kokonaan.

Säilyy hyvin pakkasessa

Suomessa syödään hirven- ja peuranlihaa noin 1,1 kiloa henkeä kohti. Määrä on noin 1,4 prosenttia koko vuoden lihankulutuksesta.

Hirvenlihan maku muistuttaa naudanlihaa ja siitä voi valmistaa ruokaa naudanlihan tavoin. Valkohäntäpeuran liha on maultaan hirvenlihaa voimakkaampaa. Sen rasva tuoksuu hieman tunkkaiselle.

– Molempien liha on vähärasvaista ja rasvan laatu on hyvä. Raudan lähteenä hirvieläinten liha on naudan veroista, kerrotaan Lihatiedotusyhdistyksestä.

Vähärasvainen liha säilyy hyvin pakkasessa. Pitkään säilytettynä lihan laatu huononee, mutta vaaraa terveydelle ei kuitenkaan aiheudu. Liha kannattaa käyttää ennen seuraavan metsästyskauden alkua.

Kokeneet kokit muistuttavat peuranlihan kohdalla raakakypsytyksen tärkeydestä. Peuranlihaa pitää riiputtaa viikko tai kaksi 3-4 asteessa.

Leikkaamisen jälkeen liha vakumoidaan ja säilytetään viileässä pari viikkoa ja vasta sitten pakastetaan tai laitetaan siitä ruokaa.

Nimenomaan paistit paranevat monen kokin mielestä raakakypsytyksessä. Muut osat voi pakastaa sellaisenaan ja valmistaa sitten matalassa lämpötilassa pitkään hauduttaen.

Myös karvaiset ystävät pääsivät mukaan metsälle.