Useita suruviestejä Urjalalle merkittävien henkilöiden poismenosta kiiri kuuluviin viime viikolla. Yksi iäisyyteen siirtyneistä oli paikkakunnan merkittävin markkinoija, taiteilija Martti ”Huuhaa” Innanen. Hänen tunnetuimpiin kappaleisiinsa kuului jenkka ”Urjalan taikayö”, jonka voidaan varmaan sanoa olevan yksi Urjalan suurimmista tunnettuustekijöistä muualla Suomessa. Kaikki toki eivät edes tiedä tai muista mistä käsite kumpuaa, mutta positiivinen kielikuva yhtä kaikki toimii.
Vuonna 1931 Helsingissä syntynyt Innanen ryhtyi ammattimuusikoksi heti keskikoulusta päästyään, ja toimi samalla Yleisradion vahtimestarina. Vahtimestarin homma kuitenkin saivat jäädä pian sen jälkeen, kun vuonna 1967 hänen ensimmäinen singlensä ”Elsa, kohtalon lapsi”, löi läpi ja pysyi listaykkösenä peräti neljä kuukautta. Pian sen jälkeen ilmestyivät kaksi muuta hittiä; ”Esteri, tyttö sadepisarain” ja ”Urjalan taikayö”.
Viimeksi mainittu jäi kansan mieliin käsitteenä, jolle ajattelee edelleen olevan paljonkin katetta. Vähintäänkin ajatellaan että Innanen teki laulunsa kotikonnuiltaan, mutta koko ikänsä pääkaupunkiseudulla asuneen Innasen muistetaan käyneen Urjalassa lähinnä tuoreen hittinsä kanssa Urjalan kunnan 100-vuotisjuhlissa vuonna 1968 ja pian perään Vilpolassa esiintymässä valtakunnan kiertueellaan Gunnar-pässinsä kanssa.
Koomisinta koko Taikayössä siis on, että taiteilijalla ei ole juuri minkäänlaista tarttumapintaa varstapitäjään, mutta nämä kaikki kieli- ja mielikuvat hänen jenkkansa kuitenkin sai aikaan. Eikä suinkaan Urjala -tai samassa viisussa mainittu Huittinenkaan- ollut ainoa pitäjä jolle Innanen tilaamatonta julkisuutta toimitti. Tuotannosta löytyy niin Konginkankaan laulu, Tyrvään närhet kuin Tyttö Mikkelistä.
Lisäksi samalla levyllä Taikayö-jenkan kanssa myös ”käännös” Dizzy Gillespien säveltämästä ja hänen lisäkseen muun muassa Ella Fizgeraldin levyttämästä kappaleesta ”Night In Tunisia”. Innasen käsissä se kääntyi muotoon ”Yö Turengissa”, mutta tiettävästi siitä ei ole jäätelöpitäjässä otettu irti puoliakaan siitä, mitä Taikayöstä Urjalassa. Taikayön suosio ja hype Urjalalle yllätti taiteilijan itsensäkin, kuten hän joskus myöhemmin haastattelussa totesi.
Urjalan Taikayö -kappaleen tuomaa julkisuutta ja imagoa vastaavaa markkinarahan määrää voi vain arvailla, eikä rahallakaan aina välttämättä saa kampanjaa tai mainosta, joka toimii, jää mieleen ja kestää aikaa. Nyt taikayö on yritysten nimissä, kunnan markkinointimateriaaleissa, maisematien nimenä ja on kelvannut nimeksi myös tanssiorkesterille. Mikä tärkeintä, missä tahansa Suomessa kertoessaan mistä tulee, Urjalaan yhdistetään taikayö. Ja vire on poikkeuksetta positiivinen.
Kaikkia Innasen huumori ei miellyttänyt, eivätkä kaikki sitä ymmärtäneetkään. Innanen itse ihmetteli kun kansa otti ensihitti Elsan tosissaan, vaikka sen tarkoitus oli parodioida tangoa ja suomalaisten huonoa makua. Veijarihenki oli kuitenkin mukana kaikessa Innasen musiikissa ja myöhemmin myös naivistisessa kuvataiteessaan, millä hän saavutti kansainvälistäkin mainetta.
Veijarimieltä kaivattaisiin kipeästi myös usein liian totiseen nykyaikaan, onneksi Innasen tuotanto jää elämään hänen jälkeensäkin. Siitä löytyisi huumoria joka makuun ja mauttomuuteen, jos Urjala tai jokin muu pitäjä haluaisi valttikortinsa päivittää. Täältä löytyy ainakin suosituksia.
