Yleinen Urjalan Ylläpito

Uusi musta

Menossa on
viikko kahdeksan. Sen verran Suomi on elänyt poikkeusoloissa. Kovin moni tuskin
on laskenut viikkoja aiemmin normaalioloissa, ennen vanhaan. Viikkoja on tätä
ennen laskettu luultavasti vain elämän tärkeisiin käännekohtiin, kuten
lapsen syntymään tai opintojen päättymisen tai eläkkeelle jäämisen
h-hetkeen. Nyt moni muistaa tarkalleen, koska elämäämme alettiin rajoittaa ja
miltä se tuntui. Lähinnä olo oli epätodellinen.

Harva nykysuomalaisista on nähnyt mitään vastaavaa
aikaisemmin. Vain sota-aikana eläneet voivat pitää koronapandemian
aiheuttamaa elämisen muutosta aika vaatimattomana.

Saattaa olla, että pian näistäkään poikkeusviikoista
ei enää kukaan pidä mitään lukua, sillä epänormaalista on tullut
normaalia.

Alkuviikolla kerrottiin uusista askelmerkeistä. Kun kesä
koittaa, ohjaksia höllennetään, ja ihmiset saavat kokoontua jo isommalla
porukalla. Urheilukautta käynnistellään, ja kun kesäkuu alkaa, lapset ovat
olleet koulussa jo jonkin aikaa. Ehkä kesämökillekin voi siirtyä
viettämään aikaa.

Hyvä niin, sillä lapset ja nuoret ennen kaikkea
tarvitsevat normaalin ja tavallisen tuntua. Rutiineita, joissa ruoka-ajat,
päiväkoti ja koulu, iltatoimet ja nukkumaanmeno rullaavat juuri niin kuin
eilen ja myös huomenna. Ja tietysti ystäviään.

Aikuiset pystyvät järjestämään elämänsä
omituisissakin uomissa. Tai ainakin niin on lupa uskoa.

Koronan ilmaannuttua ohjeet on otettu ilmeisen vakavasti
perusohjeesta, käsien pesemisestä, alkaen. Vesi ja saippua ovat nitistäneet
koronatorjunnan ohessa tavanomaisen kausi-influenssan niin, ettei siitä ole
puhuttu mitään koko keväänä. Tuskin enää muistaa, että kausi-influenssa
on ihmisen tavanomainen seuralainen talvikaudella ja siihen kuolee vuosittain
laumoittain ihmisiä ympäri maailmaa. Suomessakin satoja.

Korona muistuttaa ihmisiä: vanhat konstit ovat usein
parempia kuin pussillinen uusia. Pelkällä vedellä ja saippualla pärjää
pitkälle. Jos ihmiset olisivat aiemminkin noudattaneet parempaa käsihygieniaa,
olisi monelta influenssalta jälkitauteineen vältytty.

Korona panee miettimään rahaa ja taloutta. Ehkä aina ei
kannatakaan juosta halvimman perässä pitkin maailmaa. Ehkä Suomessa voi alkaa
tehdä taas työtä, joka on annettu jo vuosia lähinnä aasialaisten käsiin.
Vain siksi, että se on halpaa. Elämässä on muitakin arvoja kuin että
halvalla saa ja hevosella pääsee.

Varmaa kuitenkin on, ettemme palaa vielä pitkään
aikaan, jos koskaan, siihen, jota aiemmin kutsuimme normaaliksi. Ensin meillä
on edessä uusi normaali, uusi musta.

Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi