Maailmassa on miljardeja isiä: hiljaisia isiä ja äänekkäitä isiä, yksinhuoltajaisiä, adoptioisiä, lainaisiä, pieniä ja suuria isiä.

Jokainen isä koskettaa lastensa elämää tavalla tai toisella. Olemalla läsnä tai poissaolollaan. Isä on merkityksellinen. Useimmiten isä on tärkeä esikuva ja roolimalli, jonka arvomaailma siirtyy kuin huomaamatta jälkikasvulle.

Monet miehet ovat todenneet, että isyys ei avautunut ihan heti lapsen synnyttyä, vaikka rakkaus lapseen syntyikin jo ensiparkaisusta tai ultraäänikuvasta. Rooliin piti vähän totuttautua. Se, että on pienelle ihmiselle niin tärkeä, voi tulla tulla myös shokkina ja aiheuttaa paineita.

Superisänä oleminen ei kuitenkaan ole kiinni tekojen suuruudesta vaan ehkä juuri pienuudesta. Siitä, että on tarvittaessa korvana puhelimen päässä tai sylinä, kun väsynyt piltti ei enää kuin jaksa kiukutella. Ihmisenä olemisesta ihmiselle.

Loppujen lopuksi todellinen, hyvä isyys ei ole kiinni biologiasta, vaan läsnäolosta.

Arkiset isän opettamat taidot saattavat kantaa läpi elämän. Yhtä tärkeää kuin pyörällä ajamisen opettaminen tai uimataidon harjoittelu yhdessä, on mallin antaminen muun muassa siitä, miten epäreilujen tekojen edessä pidetään omaa puolta.

Itse muistan ihailleeni lapsena oman isäni kirjoitustaitoa. Halusin tulla joskus yhtä hyväksi kirjoittajaksi; ehkä jopa lehdentekijäksi.

Isyys ei lopu lapsen täysi-ikäisyyteen, ihmissuhde jatkuu läpi elämän. Tänäänkin olen keskustellut isäni kanssa puhelimessa rakennusprojektin aloittamiseen liittyvistä kommervenkeistä.

Onnekkaat isät voivat muuten päästä isyydessään niin sanotusti nextille levelille eli ihailluiksi isoisiksi. Isoisät ovat leppoisia kavereita, jotka häviävät shakissa tahallaan ja kertovat tarinoita esihistoriallisesta lapsuudestaan.

Kiireetöntä ja kaikin puolin mukavaa isänpäivää kaikille isille ja heidän lapsilleen! Läsnäolon hetkiä sen tärkeimmän isän kanssa niistä miljardeista.

7.11.2019 Heli Lehtelä