Virallinen kesä hiipuu, kun kalenteri kertoo syyskuun kohta alkavan. Viikonvaihteessa juhlistetaan kesän päättymistä jo yllättävän nopeasti pimenevässä illassa. On uuden ajanjakson alku. Toistuvasti ihmiset tarttuvatkin syksyn tullen uusiin mahdollisuuksiin ja myös harrastuksiin.

Tunnetusti yhtä usein into hiipuu alun ylettömän innostuksen jälkeen. Näin käy etenkin liikuntaharrastuksissa, jos ne aloitettu liian isoin odotuksin.

Ihmisillä on taipumus luulla itsestään liikoja. Kenestäkään ei tule vuosien sohvalla makaamisen jälkeen maratoonaria, uimaria tai lihaksikasta kuntosalihirmua muutamassa viikossa. Mitä rajummin muutosta hakee, sitä varmemmin yritys on tuomittu epäonnistumaan.

Moni karsastaa kuitenkin hidasta vauhtia, koska elämme aikakautta, joka palvoo pikakiihdytystä ja nopeita voittoja. Siksi niin monista tuntuu naurettavalta vain kävellä ennen kuin ottaa sauvat esiin tai yrittää ensimmäistäkään juoksuaskelta. Siksi kipu olemattomissa lihaksissa lamaannuttaa ja saa luopumaan aloitetusta harjoittelusta ennen kuin se edes on päässyt kunnolla vauhtiin.

Koululiikuntaa syytetään usein syyksi täydelliseen liikkumattomuuteen. Eikä syyttä, sillä tällä hetkellä aikuisuuttaan elävillä ovat hyvässä muistissa liikuntatunnit, jotka eivät varsinaisesti tuottaneet kaikille liikunnaniloa, vaan lähinnä pakottivat pinnistelemään lajeissa, jotka eivät millään tavalla puhutelleet teiniä. Saati että ne olisivat olleet luonnollinen tie aktiiviseen liikkumiseen läpi elämän, mikä kaiketi on koululiikunnan yksi tavoite.

Kannattaa olla kuitenkin se, mitä on eli aikuinen, ja päästää irti koululiikunnan muistosta, kokeilla liikuntaa, joka tuottaa tuloksia parempana olona, ja ennen kaikkea on ilo. Vapaa-ajallahan kaiketi pitäisi tehdä pakottomia asioita eikä reuhtoa maanisesti itseään uuvuksiin.

Jollekin sisäliikunta yksin tai porukalla on parasta. Toinen hakee rauhaa ja rentoutta ulkoliikunnasta. Jokainen liikkukoon tyylillään.

Liikunnan positiiviset vaikutukset ovat moninaiset ja ne huomaa viimeistään silloin, kun ei jostain syystä pysty liikkumaan. Ikäihmistenkin, joiden kyky liikkua itsenäisesti hiipuu, pitäisi saada
nauttia liikunnasta jollakin tasolla. Ellei muuten, niin ainakin pyörätuolin kyydissä. Pyörätuolin lykkääminen puolestaan käy erinomaisesta liikunnasta, joten sekin on yksi mahdollisuus aloittaa liikuntaharrastus, joka ei kaiken lisäksi hyödytä vain omaa kroppaa ja mieltä.

Meillä on maksuton mahdollisuus nauttia puhtaasta ilmasta ja meillä jokaisella on lähellä metsä tai puistoja, joissa käydä lataamassa akkuja, ja väyliä, joilla liikkua. Siihen ei pienimmillään tarvita muuta kuin mukavat kengät.

Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi