Yleinen Urjalan Ylläpito

Än, yy, tee – nyt!

Perjantaina saatiin
valtakunnanmediassa seurata kunnon näytöstä siitä, millaista peliä
politiikassa käydään, kun panokset ovat kovat. Vielä perjantaiaamuna
pääministerin roolissa keikkunut Juha Sipilä toimi yllätyksellisesti:
hallituksen ei ole Suomessa ollut tapana pyytää eroa. Tempun myötä jokainen
puolue ja eduskuntavaaleihin ehdolle asettautunut on päässyt spekuloimaan,
oliko hallituksen eronpyyntö sote- ja maakuntauudistuksen kaaduttua
suoraselkäinen teko vaiko rintamakarkuruutta.

Perjantaina saatiin
valtakunnanmediassa seurata kunnon näytöstä siitä, millaista peliä
politiikassa käydään, kun panokset ovat kovat. Vielä perjantaiaamuna
pääministerin roolissa keikkunut Juha Sipilä toimi yllätyksellisesti:
hallituksen ei ole Suomessa ollut tapana pyytää eroa. Tempun myötä jokainen
puolue ja eduskuntavaaleihin ehdolle asettautunut on päässyt spekuloimaan,
oliko hallituksen eronpyyntö sote- ja maakuntauudistuksen kaaduttua
suoraselkäinen teko vaiko rintamakarkuruutta.

Huomio
kiinnittyy nyt hyvin hiottuihin argumentteihin ja pelikuvioiden arvioimiseen,
mutta valitettava tosiasia on, että jotain sote-asioille täytyy kuitenkin
valtakunnan tasolla tehdä. Miljardeja nielevä, alati jatkuva uudistus ei tunnu
tulevan maaliin hallituksen jos toisenkaan vetämänä. Kuntien on jatkuvassa
epävarmuudessa vaikeaa suunnitella tulevaa ja laatia budjettejaan, kun jatkossa
on epäselvää, kenen vastuulla mitkäkin tehtävät tulevat olemaan.

Hallituksen epäonnistumista päätavoitteessaan
ehätettiin puolustelemaan sillä, että mahtaako Suomen poliittisen
päätöksenteon koneisto olla niin raskas, ettei se taivu lainkaan tällaisten
suurten uudistusten tekemiseen. Pitäisikö koneistoa tai toimintatapaa siis
muuttaa, tai palastella tavoitteita? Ei, sanotaan oppositiosta. Siellä ollaan
sitä mieltä, että päätöksentekoon tuodut uudistukseen liittyvät asiat oli
valmistelu hutaisten ja ne olivat perustuslain vastaisia, ja siksi valmisteluun
tärväytyi ylettömän paljon aikaa.

Se on kuitenkin selvää, että perjantain tapahtumat
olivat lähtölaukaus eduskuntavaalikampanjoinnille. Kampanjoinnin suhteen
Sipilä teki näyttävän aloituksen ja lähtee nyt rakentamaan torjuntavoittoa
gallupeissa surkealla tolalla olevalle puolueensa kannatukselle.

Käytyäni läpi puolueiden ja ehdokkaiden sivuja, olin
täysin pyörällä päästäni. Kaikki tuntuvat nyt lupaavan paljon ja
puolueiden välillä on monissa asioissa vaikea nähdä linjauseroja. Ehkä
omaan ajatteluun osuvien teesien etsimisen sijaan pitäisikin nyt etsiä
ehdokas, joka jakaisi suurin piirtein samanlaiset arvot ja maailmankatsomuksen
kuin itsellä on.

Heli Lehtelä
heli.lehtela@urjalansanomat.fi