Huomio kiinnittyy nyt hyvin hiottuihin argumentteihin ja pelikuvioiden arvioimiseen, mutta valitettava tosiasia on, että jotain sote-asioille täytyy kuitenkin valtakunnan tasolla tehdä. Miljardeja nielevä, alati jatkuva uudistus ei tunnu tulevan maaliin hallituksen jos toisenkaan vetämänä. Kuntien on jatkuvassa epävarmuudessa vaikeaa suunnitella tulevaa ja laatia budjettejaan, kun jatkossa on epäselvää, kenen vastuulla mitkäkin tehtävät tulevat olemaan.

Hallituksen epäonnistumista päätavoitteessaan ehätettiin puolustelemaan sillä, että mahtaako Suomen poliittisen päätöksenteon koneisto olla niin raskas, ettei se taivu lainkaan tällaisten suurten uudistusten tekemiseen. Pitäisikö koneistoa tai toimintatapaa siis muuttaa, tai palastella tavoitteita? Ei, sanotaan oppositiosta. Siellä ollaan sitä mieltä, että päätöksentekoon tuodut uudistukseen liittyvät asiat oli valmistelu hutaisten ja ne olivat perustuslain vastaisia, ja siksi valmisteluun tärväytyi ylettömän paljon aikaa.

Se on kuitenkin selvää, että perjantain tapahtumat olivat lähtölaukaus eduskuntavaalikampanjoinnille. Kampanjoinnin suhteen Sipilä teki näyttävän aloituksen ja lähtee nyt rakentamaan torjuntavoittoa gallupeissa surkealla tolalla olevalle puolueensa kannatukselle.

Käytyäni läpi puolueiden ja ehdokkaiden sivuja, olin täysin pyörällä päästäni. Kaikki tuntuvat nyt lupaavan paljon ja puolueiden välillä on monissa asioissa vaikea nähdä linjauseroja. Ehkä omaan ajatteluun osuvien teesien etsimisen sijaan pitäisikin nyt etsiä ehdokas, joka jakaisi suurin piirtein samanlaiset arvot ja maailmankatsomuksen kuin itsellä on.

Heli Lehtelä
heli.lehtela@urjalansanomat.fi