Abiturienteilla päättyi viime viikolla yli vuosikymmenen urakka. Opinahjosta lähdettiinkin asianmukaisin kujein. Nyt on hetki aikaa ilakoida, ennen kuin opinnot taas jatkuvat, kenellä missäkin.

Abien lähtö avasi estradin lukion kakkosluokkalaisille, jotka pääsivät näyttämään osaamisensa Wanhojen tansseissa. Tapahtuma on viime vuosina muuttanut muotoaan tyylikkäiden tanssiaisten suuntaan. Aiempina vuosikymmeninä vanhat kaivelivat komeroista päälleen oikeasti vanhoja vaatteita tai ompelivat itselleen historiaan viittaavia pukuja. Itse tanssit ovat kuitenkin pysyneet samoina vanhoina yli vuosikymmenten.

Kaikenkaikkiaan perinne on hieno ja siitä on syytä pitää kiinni. Eksoottisetkin kuviot olivat painuneet muistinsopukoihin periksiantamattoman harjoittelun avulla. Rupeaman myötä nuoret ovat valmiita valtaamaan parketit missä vaan. Vaikka lavoilla ei tanssita mignonia, ovat valssin rytmi ja askeleet sielläkin samat. Tervetuloa opiskelijaelämä ja iltajuhlat, kuviot ja taivutukset ovat hallussa!

Humun alle piiloutuu painaviakin asioita. Näinä vuosina tehdään suuria päätöksiä tulevaisuuden suhteen; pohditaan, mikä olisi itselle sopivin ura tai ala.

Ensimmäiset ammatinvalinnan askeleet otetaan jo yhdeksännen luokan päätteeksi yhteishaussa, joka alkoi juuri tiistaina. Joillakin uravalinta on selvä esikoulusta saakka, kuten tällä viikolla haastatellulla Eemelillä. Niille, jotka joutuvat pohtimaan valintojaan tarkemmin, voin sanoa lohdutukseksi, että nykypäivänä on mahdollista kouluttautua useampaankin otteeseen työuran aikana.

Pysähtyminen lomaviikon myötä voi olla ihan hyväksi omien suunnitelmien kirkastumiselle. Vastaus voi löytyä vaikka hiihtoladun varrelta silloin, kun sille antaa aikaa ja tilaa tulla.

Heli Lehtelä
heli.lehtela@urjalansanomat.fi