Myöhemmin kuultiin surullisia tarinoita siitä, miten nopealla aikataululla kehitetty rokote oli testattu huonosti, sillä seurauksella, että useilla henkilöillä puhkesi narkolepsia. Siitä
alkoi, tai ainakin sai vauhtia, rokotevastaisuuden buumi, jonka myötä yhä useampi vanhempi ei ottanut lapsilleen enää edes kansallisen rokotusohjelman mukaisia rokotteita. Niistähän tosiaan voi kieltäytyä, vaikka vankka kansanterveydellinen, tieteellinen tutkimustyö niitä puolustaakin. Rokotusohjemaan päätyneet rokotteet ovat käyneet läpi kattavan testauksen, jota ei voi verrata pikapikaa käyttöönotettuun sikainfluenssarokotteeseen.

Ihmiset liikkuvat ja matkustavat yhä enemmän. Pohjanmaalla, Luodossa ollaan alkukuun ajan panikoitu tuhkarokon kanssa rokottamattoman lapsen saatua taudin Lähi-idästä. Tuhkarokko on Suomesta jo aiemmin rokotusohjelman ansiosta kadonnut. Suomessa on alueita, joissa rokotekattavuus on alhainen. Luodon kunnassa se on 75 prosenttia. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vasta 95 tai jopa 97 prosentin kattavuus on riittävä laumasuojan muodostumiselle.

Nyt odotetaan kieli keskellä suuta, miten äärimmäisen herkästi tarttuvan tuhkarokon leviäminen saadaan estettyä. Altistuneita on kolmisensataa ja viranomaiset ovat tavoitelleet heitä rokottamista ja suojalääkettä varten. Rokotuksen vaihtoehtona on ollut kotieristys. Taudin etenemisaika on pitkä, joten vielä ei voida huokaista helpotuksesta, vaikka muita varmoja tapauksia ei ole toistaiseksi ilmennyt.

Niin lapsiasiavaltuutettu kuin opetusministerikin ovat tapauksen vuoksi vedonneet vanhempiin rokotusohjelman noudattamisen puolesta. Opetusministeri väläytti jopa, että rokotusten ottaminen voisi olla jatkossa ehto perhetukien, kuten lapsilisän, maksamiselle. Lapsi ei voi itse päättää rokotussuojan ottamisesta. Nyt kysellään, kuka kantaa vastuun, jos rokottamaton henkilö saa tartunnan ja kuolee, tai tartuttaa jonkun muun.

Lähimmäisten piikittelyssä on tässä kohtaa puolensa.

Heli Lehtelä
heli.lehtela@urjalanssanomat.fi