Yhdessä asiassa Urjalan ja Kylmäkosken seutu on kuitenkin upporikas. Valkohäntäpeurakanta on täällä Suomen kovin. Peuralaumat ruokailevat pelloilla ja sotkevat viljelyksiä maataloustuottajien harmiksi, ja ansionmenetyksiä ei enää mitata yksittäisillä tuhatlappusilla.

Samaan aikaan metsästäjät tekevät parhaansa, jotta kanta saataisiin pysyvästi maltilliselle tasolle. Paitsi satovahinkojen ehkäisemiseksi, metsästäjät tekevät arvokasta harvennustyötä myös
luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Moni heistä lienee lokakuun viimassa tarpoessaan miettinyt, että harrastus alkaa käydä työstä, kun tulevankin kauden jälkeen yksittäisten kaatojen määrä Urjalassa kivunnee kahteen ja puoleen tuhanteen.

Urjalan riistanhoitoyhdistyksessä ollaan silti sitä mieltä, että homma on toistaiseksi hallinnassa, ja nyt on vain maltillisesti odotettava, että tehostetut toimenpiteet valkohäntäpeuran kannan hoitamiseksi purevat. Helsingissä citykani-ongelma hoidettiin pois päiväjärjestyksestä palkattujen metsästäjien voimin. Vastaavaan toimintaan ei täällä vielä nähdä tarvetta.

Urjala brändäytyy peurakunnaksi, vaikka se ei edes tekisi työtä mielikuvan eteen. Ohikulkijat pysähtelevät ysitien varteen ottamaan kuvia peuralaumoista. Ovathan peurat kauniita eläimiä. Urjalaan tulee vuosittain merkittävä määrä metsästysvieraita ja metsästystä on kaupallistettu vierasjahtien muodossa.

Mutta missä on peurojen liha kauppojen tiskeiltä? Ohikulkijat varmasti mielellään ostaisivat vapaasti kulkenutta riistaa mukaansa, kun lihan vielä kehutaan olevan parasta, mitä rahalla saa. Ja
kelpaisi lähiliha kuntalaisillekin. Entä miten vapaana kulkeva lähiliha saataisiin esimerkiksi osaksi kouluruokailua?

Metsästäjiltä odotetaan paljon. Heitä on myös syytä tukea kaikin mahdollisin tavoin. Onnistuneesta riistalaukauksesta alkaa aikaa vievä jatkojalostus. Voitaisiinko seurojen urakkaa tukea tarjoamalla apua ruhojen nylkemiseen tai lihan paloitteluun? Ainakin ampumaharjoittelulle pitäisi luoda hyvät puitteet jo senkin vuoksi, että eläimet saisivat arvokkaan lopun.

Yhä useampi metsästäjä on jo ikämies ja nuori polvi on toivotettu perinteisesti lämpimästi tervetulleeksi metsästyksen pariin. Joissain lukioissa on innostettu nuoria eräilyn pariin tarjoamalla
metsästysaiheisia kursseja ja toisaalla metsästykseen liittyvä kerhotoiminta on toiminut ensiaskeleena eräilyyn. Miksei siis myös peurakunta Urjalassa, jonka vahvuutena upea luonto ja sen rikkaudet nousevat yhä uudestaan keskusteluissa esille?

Entä tuoko perjantain peurailta uusia näkökulmia monipolviseen asiaan?

Heli Lehtelä
heli.lehtela@urjalansanomat.fi