Yleinen Urjalan Ylläpito

Vielä on kesää jäljellä

Kesä on päättynyt, kun kenkien
kanssa pitää pukea sukat. Niinkin sen voi määritellä, vaikka se ei koko
totuus olekaan. Määritelmä liikkuu harmaalla alueella, kuten niin moni muukin
määritelmä. Lapsuudessa lauseet pätevät parhaiten. Mitä aikuisemmaksi
kasvaa, sitä lyhyempi on sukaton kausi.

Kesä on päättynyt, kun kenkien
kanssa pitää pukea sukat. Niinkin sen voi määritellä, vaikka se ei koko
totuus olekaan. Määritelmä liikkuu harmaalla alueella, kuten niin moni muukin
määritelmä. Lapsuudessa lauseet pätevät parhaiten. Mitä aikuisemmaksi
kasvaa, sitä lyhyempi on sukaton kausi.

Vielä on kuitenkin kesää jäljellä, vaikka koululaiset
ovat jo luokissaan ja aikuiset asemissaan työpaikoilla, jos sellainen on. Yhä
useammalla on – ainakin tiistaina julkistettujen ely-keskusten
työllisyystilastojen mukaan. Tilanne työmarkkinoilla on kokonaisuudessaan
kohentunut vuoden takaiseen tilanteeseen. Työ antaa elämälle raamit, ja
ihminen tuntee itsensä toivottavasti tarpeelliseksi työtä tehdessään.

Näin ei silti aina ole. Viikonvaihteessa Helsingin
Sanomat uutisoi tutkimuksista, joissa huomattavan moni ihminen tunsi tekevänsä
työtä, jolla ei ole mitään merkitystä tai työtä, joka jopa tekee hallaa
ihmisille tavalla tai toisella vaikka täysin tarpeettomien tavaroiden
valmistamisen muodossa.

Mielenkiintoista tutkimustuloksissa on, että osa
ihmisistä, jotka tuntevat työnsä tarpeettomaksi, on hyvin koulutettuja, ja he
myös ansaitsevat hyvin. He siis tekevät työtä, jossa heidän potentiaaliaan
ei käytetä hyödyksi, vaan he istuvat joutavissa palavereissa ja
pyörittelevät itsestäänselvyyksiä. Joku haastateltu kertoi tekevänsä
päivän työt muutamassa tunnissa ja esittävänsä työntekoa lopun ajan.
Työpaikoilla odotetaan edelleen, että ihminen istuu työpisteessään
työtunnit täyteen, vaikka mitään tekemistä ei olisikaan.

Työn pitäisi antaa ainakin saman verran kuin se ottaa,
jotta tasapaino elämässä säilyy. Tutkimustulokset kertovat karusti, että
hienokaan titteli tai kelvollinen palkka eivät yksin riitä. Itsensä pitää
tuntea tarpeelliseksi. Elämällä pitää olla tarkoitus.

Tutkimustuloksesta käsin katsottuna ei enää kannata
ihmetellä niitä eläkkeelle jääneitä, jotka eivät vaikuta yhtään
lannistuneilta tai uupuneilta. He päinvastoin ovat kuin eri ihmisiä verrattuna
siihen, millaisia he olivat töissä ollessaan.

Vasta eläkkeellä moni alkaa tehdä niitä asioita, joita
on aina halunnut tehdä ja tuntee niiden parissa olevansa tarpeellinen ja
onnellinen. Työ, oli se sitten mahtavaa, kamalaa tai keskinkertaista, on vienyt
aikanaan kaiken puhdin tehdä sitä, mitä todella tahtoo.

Jos työ ei suo sitä, mitä itse tarvitsee ja
tilannettaan ei pysty parantamaan, pitää työn ulkopuolella nauttia asioista,
jotka antavat virtaa. Eikä vain työviikkoa varten, vaan koko elämää
rikastaakseen. Sillä on sääli puurtaa ensin 40 vuotta elannon vuoksi ja
huomata, että aika on kulunut vain työhön, joka ei ehkä ole antanut juuri
mitään.

Uudistumisen voi aloittaa helpolla tavalla sukattoman
kauden pidentämisellä. Vielä voi kävellä paljain jaloin rannalla ja
nurmikolla ja läpsytellä sandaaleissa aamukahville torille.

Villasukille on aikansa, mutta sen ei tarvitse olla ihan
vielä.

Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi