Yleinen Urjalan Ylläpito

Vanhemmuuden sietämätön vaikeus

Muistan, kuinka aikoinaan ajattelin,
että sitten kun minulla on omia lapsia, en koskaan huuda heille, heillä on
vain puisia, käsittelemättömiä leluja, joista ei irtoa muoviyhdisteitä ja
tietysti syömme pelkästään alusta loppuun saakka itse ja yhdessä
valmistettua ruokaa. Lapseni menisivät kielikouluun ja oppisivat puhumaan
englantia jo ennen kouluikää ja kesälomat poimisimme marjoja pakastimeen ja
paistaisimme lättyjä nuotiolla. Ihan sellaista ei arki perheeni kanssa ole
nyt, vaikka välillä lättyjä paistelemmekin.

Muistan, kuinka aikoinaan ajattelin,
että sitten kun minulla on omia lapsia, en koskaan huuda heille, heillä on
vain puisia, käsittelemättömiä leluja, joista ei irtoa muoviyhdisteitä ja
tietysti syömme pelkästään alusta loppuun saakka itse ja yhdessä
valmistettua ruokaa. Lapseni menisivät kielikouluun ja oppisivat puhumaan
englantia jo ennen kouluikää ja kesälomat poimisimme marjoja pakastimeen ja
paistaisimme lättyjä nuotiolla. Ihan sellaista ei arki perheeni kanssa ole
nyt, vaikka välillä lättyjä paistelemmekin.

Vanhemmuuteen liittyy paljon vaatimuksia, arvottamista ja
arvostelua. Pahin arvostelija on jokainen vanhempi itse. Riittämättömyyden
tunne riivaa takuulla jokaista äitiä ja isää joskus. Mieleen hiipii väkisin
ajatuksia muun muassa siitä, että meneekö lapsen elämä pilalle, jos hän
syö useamman kerran viikossa eineksiä. Ei mene; siitäkään.

Oma lukunsa on keskustelu siitä, tarvitseeko lapsen
harrastaa. Harrastusten on todettu ehkäisevän tehokkaasti syrjäytymistä ja
liikunta edistää nykytutkimuksen mukaan jopa lukemaan oppimista. Silti
kasvatusguru Jari Sinkkonenkin on ottanut kantaa harrastushysterian
hillitsemiseksi: lapsen ei välttämättä tarvitse harrastaa tai olla aina
reipas.

Voi olla, että monesti yliarvioimme sitä, paljonko lapsi
vanhempaansa todella tarvitsee. Vanhemman tehtävä on auttaa lasta ponnistamaan
itse, ei silottaa tietä tasaiseksi. Sitten, kun lapsi kompastuu kiveen,
vanhempi auttaa hänet pystyyn, puhaltaa polveen ja laittaa siihen laastarin. Ja
uskokaa tai älkää, lapsen elämässä on muitakin merkityksellisiä ja
tärkeitä ihmisiä ja asioita kuin pelkästään vanhemmat. Vanhemmuuteen
liittyvää riittämättömyyden tunnetta saattaa myös helpottaa se ajatus,
että vanhemmuus on ikuista. Äiti tai isä on merkityksellinen myös aikuiselle
lapselle. Pois siis turha kiire.

En muuten ymmärrä sitä kampanjaa, jossa sanotaan
jotakin sen suuntaista, että sun kurja arkes on sun lapsesi lapsuus. Ei minun
arkeni ole kurjaa. Arki rutiineissaan ja levollisessa kulussaan kiireestä
huolimatta on parasta ja arkea on paljon. Arkea toki jaksaa vain, jos siitäkin
saa välillä pieniä irtiottoja. Äiti tai isäkin on vain ihminen, jolla on
yksi elämä. Jaksamisen akku loppuu, jos sitä ei välillä lataa.

Vaikka vanhemmuus on vaikeaa, se on samanaikaisesti
ihanaa. Muistetaan myös nauttia lapsista ja arjesta.

Heli Lehtelä
heli.lehtela@urjalansanomat.fi