Yleinen Urjalan Ylläpito

Luontoihminen ja kulttuuri-ihminen

Kesät kokonaisuudessaan ovat monien
kulttuuritapahtumien kulta-aikaa ja Urjalassakin on juuri alkamassa varsinainen
kulttuurin riemuviikko.

Kesät kokonaisuudessaan ovat monien
kulttuuritapahtumien kulta-aikaa ja Urjalassakin on juuri alkamassa varsinainen
kulttuurin riemuviikko.

Pentinkulman päivillä
sukelletaan kirjallisuuden kautta sadan vuoden takaisiin tapahtumiin ammentaen
useista eri näkövinkkeleistä, mutta tarjolla on myös muita festivaaleja niin
bluesin kuin vaihtoehtotaiteidenkin ystäville, konsertteja laidasta laitaan
sekä kotoista kesäteatteria. Karjalaista kulttuuria vaalitaan Muolaa-juhlassa
ja Menosissa matkataan kaikkiin maakuntiin yhteislaulun kautta.

Viime viikon lukijan kysymyksessä tiedustelimme, mikä
lukijoidemme mielestä on parasta kesäkulttuuria. Kaikki vaihtoehdot saivat
mukavasti vastauksia. Erilaisilla tapahtumilla on takuuvarmat kävijänsä,
mutta monien mielestä mölkky ja tikanheitto tekevät kesän.

Kulttuuri on hankala käsite. Laajimmillaan ajatellen se
kuvaa kaikkea olemista. Olen useasti pohtinut, että suomalaisten kesäinen ja
talvinen kulttuuri eroavat huomattavasti toisistaan paitsi järjestettyjen
tapahtumien runsauden suhteen, myös ihan olemisen tasolla.

Kesällä suomalaisesta kuoriutuu seurustelija. Päivät
kuluvat perheen kanssa mustikkametsässä ja uimarannalla. Iltoja istutaan
ystäväporukalla ulkosalla grillaillen ja ehkä juuri tikkaa heitellen.
Tankataan D-vitamiinia talvea varten, kun aamulla töihin tullessa ja
iltapäivällä sieltä lähtiessä on jo pimeää ja takkatuli houkuttelee
kummasti enemmän kuin ulkona oleskelu.

Perinteisesti luonto ja kulttuuri on käsitteinä asetettu
vastakkaisiksi toisilleen. Vastakkainasettelu pätee meillä Suomessa huonosti.
Kesäisten ulkoilumaratonien myötä luonto tulee lähelle suomalaista.
Erilaiset tapahtumatkin järjestetään usein ulkosalla luonnonhelmassa.

Tänä kesänä luontoihmiset ovat ihmetelleet ampiaisten
paljoutta ja kasvien helteenkestävyyttä. Huolta on aiheuttanut sekin, miten
villieläimet pärjäävät vähän veden kanssa.

Tulevana viikonloppuna luontoihminen hurmioituu
lepattelevista nahkasiivistä ja osallistuu valtakunnalliseen
lepakkobongaukseen.

Ja huomenna, perjantaina hän kohottaa viimeistään puoli
yhdeltätoista illalla katseensa kohti taivasta. Hän havainnoi, kuinka kuun
ollessa lähellä ratansa kaukaisinta pistettä ja kulkiessa lähes keskeltä
Maan varjokartiota, syntyy vuosisadan toiseksi pisin kuunpimennys. Täydellisen
pimennyksen kesto on huikeat tunti ja 43 minuuttia. Tunnelmaan sopivat
täydellisesti kohtalokas tangomusiikki ja pari erää mölkkyä.

Sellainen on suomalainen: luontoihminen ja
kulttuuri-ihminen.

Heli Lehtelä
heli.lehtela@urjalansanomat.fi