Yleinen Urjalan Ylläpito

Syksyiset huvit ja niiden hyödyt

Syksyn lähtölaukaukset ovat jo
kajahtaneet ilmoille ampumaradoilta. Hirvestys- ja peurastuskausi on alkamassa
kuun vaihteessa ja mikäli metsästämään halajaa, on plakkarista
löydyttävä todisteet hyväksytysti suoritetusta ampumakokeesta. Sorsastamaan
on jo päässyt parin viikon ajan.

Syksyn lähtölaukaukset ovat jo
kajahtaneet ilmoille ampumaradoilta. Hirvestys- ja peurastuskausi on alkamassa
kuun vaihteessa ja mikäli metsästämään halajaa, on plakkarista
löydyttävä todisteet hyväksytysti suoritetusta ampumakokeesta. Sorsastamaan
on jo päässyt parin viikon ajan.

Metsästyksestä
ollaan montaa mieltä, mutta sillä on myös meidän jokaisen arkea koskettava
merkitys. Peura- ja hirvikolareiden määrä on suoraan verrannollinen eläinten
määrään.

Urjalassa on tänä vuonna tähän mennessä ollut
reilusti yli sata peurakolaria. Eikä ihme, muutaman kymmenen kilometrin
matkalla saattaa parhaimmillaan nähdä satakunta peuraa. Peuralaumat ovat
pelloilla kuin lehmät laitumilla. Peuralla toki tarkoitan tässä
kirjoituksessa Suomen luonnon maahanmuuttajaa, valkohäntäkaurista.

Peurakanta on aina ollut Urjalassa vahva ja nyt se on
kasvanut myös muualla Etelä-Suomessa rajusti. Kantojen liiallisen kasvun
vuoksi valtio on alkanut jopa rahoittaa riista-aitoja pitkän tauon jälkeen.
Aitojen huono puoli on niiden kalleus. Kilometri aitaa maksaa 50 000 euroa ja
kolarien estämiseksi aitoja pitäisi pystyttää kymmeniä kilometrejä.

Metsästyslupien lisääminen ja metsästäjien
kannustaminen peuratalkoisiin on tehokkaampi keino estää onnettomuuksia.
Tänä vuonna Urjalassa on lupa kaataa 1430 peuraa. Koska suositusten mukaan
kantaa pitää lähteä rajoittamaan ensinnä vasoista ja naaraista, nousee
kaadettujen peurojen määrä reilusti yli kahdentuhannen. Yhdellä kaatoluvalla
saa näet ampua kaksi vasaa.

Valkohäntäkauris ei alun perin kuulu Suomen luontoon.
Voi vain kuvitella, miten ekosysteemimme olisi lajin seurauksena muuttunut, jos
peuroja ei olisi metsästetty lainkaan.

Metsästyksen toinen etu kolarien ehkäisemisen lisäksi,
onkin huolehtiminen luonnon monimuotoisuudesta.Vieraslajit syrjäyttävät usein
alkuperäisiä eläin- ja kasvilajeja. Tänä kesänä EU:n torjuttavien,
haitallisten vieraslajien listaan lisättiin Suomessa esiintyvistä lajeista
piisami ja supikoira.

Supikoiran uhka luonnon monimuotoisuudelle on suurin
kosteikkojen ja lintuvesien lähellä. Eläin on perso lintujen munille ja
poikasille ja ui helposti niiden äärelle. Myös erilaiset taudit, kuten kapi,
leviävät supikoiran jalanjäljissä. Näitä kavereita on Urjalassa runsaasti,
onneksi täältä löytyy runsaasti myös innokkaita pyytäjiä
luolakoirineen.

Mikäli omiin syksyisiin huveihisi ei lukeudu
sorkkaeläimen odottelu kyttäyskopissa tai supikoiran hätyyttely luolasta,
muista kuitenkin laittaa värikästä yllesi, jos suuntaat metsään vaikkapa
muhkea sienisaalis mielessäsi.

Heli Lehtelä
Heli.Lehtela@urjalansanomat.fi