Sanotaan, että suomalainen mies itkee vain, kun jääkiekosta tulee maailmanmestaruus. Urheilun kautta on lupa tuntea. On upeaa huomata, miten me osaamme riemuita urheilijoidemme menestyksestä. Suuri kiitos Aleksille niistä jännityksen hetkistä, joiden piinaamina tuijotimme telkkaria viikonloppuna. Taas on kuonat putsattu verisuonista vähäksi aikaa.

Kilpaurheilu on kovaa työtä ja aivan erityinen maailmansa. Liikunta on kuitenkin tärkeää itse kullekin meistä. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, joka tarvitsee myös hengästymistä ja rasitusta voidakseen hyvin.

Työelämä on muuttunut yhä istumapainotteisemmaksi. Suurin osa meistä istuu lähes kahdeksan tuntia pöydän ääressä tuijottaen tietokoneen näyttöä. Kovimmat iskulauseet julistavat jo tupakka-askityyliin: istuminen tappaa. Jos istumatyöläinen ei hae vapaa-ajalla liikunnasta vastapainoa, niin hiiriranteen lisäksi kulman takana kurkkivat ensimmäisinä niska- ja hartiavaivat.

Iskulauseet taitavat harvoin konkretisoitua teoiksi. Jokainen meistä tietää, että liikkua pitäisi, keinot konditionaalin poistamiseksi pitää löytää itse. Joku ostaa tavoitefarkut ja zumbaa monta kertaa viikossa mahtuakseen niihin. Parempi tietysti olisi, jos into liikkumiseen lähtisi puhtaasta liikkumisen ilosta. Siitä, että löytyisi itselle mieluinen laji, jonka parissa vietetyt tunnit olisivat hauskoja ja tuottaisivat mielihyvää.

Suuri osa lapsista sentään liikkuu paljon luonnostaan. Älylaitteet ovat tosin tehneet invaasion koulumaailmaankin, mikä näkyy monien koulujen välitunneilla. Jalkapallon potkimisen sijaan yhä useampi lapsi tuijottaa näyttöä.

Haasteeseen on kouluilla vastattu ohjatuilla välituntileikeillä. Opinahjojen pihoja on myös muutettu sellaisiksi, että ne innostaisivat lapsia liikkumaan enemmän. Urjalaankin saadaan kohta
yhtenäiskoulun viereen hieno lähiliikunta-alue. Sopivan liikuttavan välitunnin jälkeen oppimiseen jaksaa taas keskittyä kolme varttia. Ulkomaita myöten on nyt alettu ihastella Suomen välituntien nerokkuutta.

Taukoliikunta näkyy konkreettisesti keskittymiskyvyn parantumisena, mutta liikunta vaikuttaa myös itse oppimiseen. Tutkimustulosten mukaan erityisesti sellainen liikunta, jossa ihmisen kehon osat päästä varpaisiin menevän keskilinjan molemmin puolin tekevät yhteistyötä, parantaa oppimista. Tällaista liikuntaa on esimerkiksi tikapuita pitkin kiipeäminen tai hiihtäminen. Hämmentävää, mutta järkeenkäypää. Ihmisestä ei voi erotella älyä ja kuorta.

Liikuttavia harrastusvalintoja meille kaikille syksyn kynnyksellä!

Heli Lehtelä
Heli.Lehtela@urjalansanomat.fi