Miehen suvun kesämaisemat ovat Saimaalla ja Pyhäjärvellä Pohjois-Karjalassa, omani Vanajalla Pirkanmaalla. Väänsimme aikamme siitä, mistä päin oman kesäpaikan hankkisimme ja lopulta minulle tutut hämäläiset maisemat ja lyhyt ajomatka Helsingistä voittivat kirkkaat Karjalan vedet. Meidän perheen kesäkoti löytyi lopulta Hämeenlinnasta muutama vuosi sitten.
Vaikka tutut paikat ovat lähellä ja hämäläinen luonteenlaatukin on entuudestaan tuttu, niin uuteen seutuun kotiutuminen on pitkällinen prosessi. Onneksi naapurissa asuu puhelias ja auttavainen Jussi. Hänen kanssaan on ollut mukava jutella kylän asioista ja häneltä saa sitä hiljaista paikallistietoa, jota ei muualta saa. Niin kuin vaikka sen, että järvestä saa hyvin rapuja tai että meidän talossa asui evakoita talvisodan aikana. Jussi on myös linkki paikallisiin palveluihin. Hän tietää kertoa, mistä kannattaa tilata mursketta pihan kunnostustöihin ja keneen olla
yhteydessä, kun tarvitaan osaavaa sähkömiestä. Kaupungissa apua täytyy usein kysyä Google-sedältä, maalla hyvät suhteet ovat kultaakin kalliimpia.
Kun lähikauppana on Prisma, niin siellä ei paljon kuulumisia vaihdella. Olisi hienoa, jos täälläkin olisi Urjalan torin kaltainen kohtaamispaikka, jossa viettää aikaa ja tavata paikallista väkeä.
Liityimme kotiseutuyhdistyksen jäseniksi ja yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin on tarkoitus osallistua, kunhan vain sopiva tilaisuus osuu kohdalle. Viime viikonlopun Avoimet maatilat -tapahtuma oli mukava, kun mukana oli muutama tila tästä ihan läheltä.
Kylänmiehet ja -naiset ovat tärkeitä meille juuria kasvattaville uudisasukkaille. Vasta ihmisten kautta tuntee kuuluvansa johonkin, minne haluaa tulla aina uudestaan ja mihin mieli halajaa koko pitkän talven.
Niina Hietalahti
