Yleinen Urjalan Ylläpito

Suomalainen ihmelaatikko ansaitsee ihailunsa

Suomalainen instituutio, äitiyspakkaus, on saanut viime päivinä paljon julkisuutta. Äitiyspakkaus on syntynyt 80 vuotta sitten, kun laki äitiysavustuksesta säädettiin vuonna 1937. Avustuksia alettiin jakaa seuraavana vuonna. Kela juhlistaa äitiyspakkauksen merkkivuotta kahtena vuotena ja tälle vuodelle uudistunut pakkaus on esitelty nyt näyttävästi, tuskin sattumalta naistenpäivän kynnyksellä.

Sotien kynnyksellä syntyneen lain pontimena oli huoli vähenevästä syntyvyydestä ja suuresta lapsikuolleisuudesta. 1930-luvun lopulla liki joka kymmenes lapsi kuoli alle yksivuotiaana ja monesti syynä olivat epähygieeniset olot kodeissa sekä erilaisten tarvikkeiden puute. Ensin avustus oli tarkoitettu vähävaraisille ja vuonna 1949 sitä alettiin myöntää kaikille. Pakkauksen saamisen edellytyksenä oli todistus raskaudesta, jolloin odottavan äidin oli pakko käydä neuvolassa, jolloin hän sai apua ja tukea turvalliseen odotukseen, synnytykseen ja lapsen hoitoon. Neuvolakäyntien yleistyminen lieneekin vähintään yhtä iso tekijä lapsikuolleisuuden vähenemiseen kuin pakkauksen tarvikkeet.

Äitiyspakkaus on yksi hyvä osoitus suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tasosta ja tasapuolisuudesta. Kaikille odottaville äideille annettavan pakkauksen takaava järjestelmä on maailmassa ainutlaatuinen. Lapsikuolleisuus on Suomessa yksi maailman alhaisimpia ja sitä takaa hyvien synnytyssairaaloiden lisäksi ennen kaikkea hyvin kattava ja positiivisella tavalla lähes holhoava äitiys- ja lapsineuvolajärjestelmä. Pakkaus on siihen hyvä lisä, ja instituutio, josta halutaan pitää edelleen kiinni. Siltikin, että useimmilla äideillä olisi mahdollisuus hankkia edullisesti tarvikkeet lapselleen myös itse. Silti Kela vuosittain äitiysavustuksena noin 35 000 äitiyspakkausta. Ensisynnyttäjistä 95 prosenttia ottaa äitiyspakkauksen 140 euron rahasumman sijaan. Tuo summa ei millään vastaakaan pakkauksen sisällön arvoa, jos sen hankkisi yksittäisinä tuotteina.

Suomalainen äitiyspakkaus on maailmalla herättänyt runsaati huomiota ja vastaavia järjestelmiä on alettu virittelemään muun muassa Birttein saarilla. Useille suomalaisyrityksille äitiyspakkauksen kaltaisista tuotteista on tullut vientiartikkeli, sen lisäksi että Suomen järjestelmä saa äitiyspakkauksenkin kautta ansaittua huomiota maailmalla. Asian ainutlaatuisuuden ja arvon rinnalla tuntuu hieman naiivilta eduskuntaan asti levinnyt arvostelu pakkauksen nimestä. Joidenkin mielestä nimitys äitiyspakkaus yksipuolistaa vanhemmuuskäsitettä ja eriarvoistaa vanhempia. Näin siltikin, että lapset edelleen tulevat äideistä, eikä isien terveys hankkeessa usein ole ollut uhattuna. Kelan mukaan nimen muutos vaatisi äitiysavustuslain muutosta. Ehkä sitä muutetaan, mutta tämä hanke tuskin on lakimuutostarpeista kiireellisimpiä.

Olli Ristimäki
olli.ristimaki@urjalansanomat.fi

Suomalainen instituutio, äitiyspakkaus, on saanut viime päivinä paljon julkisuutta. Äitiyspakkaus on syntynyt 80 vuotta sitten, kun laki äitiysavustuksesta säädettiin vuonna 1937. Avustuksia alettiin jakaa seuraavana vuonna. Kela juhlistaa äitiyspakkauksen merkkivuotta kahtena vuotena ja tälle vuodelle uudistunut pakkaus on esitelty nyt näyttävästi, tuskin sattumalta naistenpäivän kynnyksellä.

Sotien kynnyksellä syntyneen lain pontimena oli huoli vähenevästä syntyvyydestä ja suuresta lapsikuolleisuudesta. 1930-luvun lopulla liki joka kymmenes lapsi kuoli alle yksivuotiaana ja monesti syynä olivat epähygieeniset olot kodeissa sekä erilaisten tarvikkeiden puute. Ensin avustus oli tarkoitettu vähävaraisille ja vuonna 1949 sitä alettiin myöntää kaikille. Pakkauksen saamisen edellytyksenä oli todistus raskaudesta, jolloin odottavan äidin oli pakko käydä neuvolassa, jolloin hän sai apua ja tukea turvalliseen odotukseen, synnytykseen ja lapsen hoitoon. Neuvolakäyntien yleistyminen lieneekin vähintään yhtä iso tekijä lapsikuolleisuuden vähenemiseen kuin pakkauksen tarvikkeet.

Äitiyspakkaus on yksi hyvä osoitus suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tasosta ja tasapuolisuudesta. Kaikille odottaville äideille annettavan pakkauksen takaava järjestelmä on maailmassa ainutlaatuinen. Lapsikuolleisuus on Suomessa yksi maailman alhaisimpia ja sitä takaa hyvien synnytyssairaaloiden lisäksi ennen kaikkea hyvin kattava ja positiivisella tavalla lähes holhoava äitiys- ja lapsineuvolajärjestelmä. Pakkaus on siihen hyvä lisä, ja instituutio, josta halutaan pitää edelleen kiinni. Siltikin, että useimmilla äideillä olisi mahdollisuus hankkia edullisesti tarvikkeet lapselleen myös itse. Silti Kela vuosittain äitiysavustuksena noin 35 000 äitiyspakkausta. Ensisynnyttäjistä 95 prosenttia ottaa äitiyspakkauksen 140 euron rahasumman sijaan. Tuo summa ei millään vastaakaan pakkauksen sisällön arvoa, jos sen hankkisi yksittäisinä tuotteina.

Suomalainen äitiyspakkaus on maailmalla herättänyt runsaati huomiota ja vastaavia järjestelmiä on alettu virittelemään muun muassa Birttein saarilla. Useille suomalaisyrityksille äitiyspakkauksen kaltaisista tuotteista on tullut vientiartikkeli, sen lisäksi että Suomen järjestelmä saa äitiyspakkauksenkin kautta ansaittua huomiota maailmalla. Asian ainutlaatuisuuden ja arvon rinnalla tuntuu hieman naiivilta eduskuntaan asti levinnyt arvostelu pakkauksen nimestä. Joidenkin mielestä nimitys äitiyspakkaus yksipuolistaa vanhemmuuskäsitettä ja eriarvoistaa vanhempia. Näin siltikin, että lapset edelleen tulevat äideistä, eikä isien terveys hankkeessa usein ole ollut uhattuna. Kelan mukaan nimen muutos vaatisi äitiysavustuslain muutosta. Ehkä sitä muutetaan, mutta tämä hanke tuskin on lakimuutostarpeista kiireellisimpiä.

Olli Ristimäki
olli.ristimaki@urjalansanomat.fi