Pari päivää sitten kilpakävelijä Aleksi Ojalan kisamatka yleisurheilun MM-kisoihin Pekingiin varmistui. Matkalippua saattoi uumoilla jo maaliskuussa, kun urjalalainen alitti 50 kilometrin kävelyn aikarajan kisoihin. Varmuus saatiin viikonvaihteen hyvin menneen Eurooppa cupin jälkeen.
Pienen pitäjän urheilijan MM-kisalippu ilahduttaa todella. Myös ihmistä, joka ei ole edes erityisen vannoutunut penkkiurheilija. Nuoren urheilijan iloon on helppo yhtyä ja toivottaa menestyksekästä matkaa kisaan, joka on merkittävä etappi kohti kesän 2016 olympialaisia Riossa.
Vuosien mittaan Ojala on ollut kotikylällä tuttu näky. Kaita, pitkä hahmo kävelemässä vauhdilla, joka useimmille on totiseen juoksuun verrattavaa.
Urheilija itse tietää, miten paljon on uhrannut päästäkseen kisakoneeseen. Ulkopuoliset voivat sitä vain arvailla. Lähipiirin tukeakaan ei pidä väheksyä. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii vankan taustan, varsinkin kun kyseessä on yksilölaji, jossa puurretaan päivästä toiseen suurelta osin itsenäisesti.
Pekingin kisaohjelma on tiedossa. Toisella puolella maailmaa pidettävä kisa käydään Suomen-aikaa keskellä yötä, mutta ehkä jo nyt voi päättää, että kello soittaa, kun kisa alkaa, vaikka kuinka nukuttaisi. Historiallisen hetken takia kannattaa uhrata yhdet yöunet.
Urheilu tuottaa Urjalalle mahtavaa mainosta myös toisesta lajista. Urjalaan kotiutunut ravivalmentaja Markku Nieminen oli viikonloppuna kaikissa otsikoissa. Hänen valmentamansa ruuna Bret Boko ravasi Vermossa kansainvälisen Finlandia-Ajon voittoon. Valmentaja sai taas yhden sulan hattuunsa, jossa niitä on entuudestaankin erinäinen määrä.
Tällaisina hetkinä on mukava liputtaa itselle tärkeän pitäjän puolesta. Rinta rottingilla.
Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi
