Kylmäkoskella valtatien varrella pysäkillä odotti vanha televisio pitkään bussia. Turhaan – tai mistä sitä tietää, vaikka joku bussikuski olisi lopulta heltynyt ja napannut elottoman odottajan viimein mukaansa. Oli miten oli, televisio on sittemmin kadonnut pysäkiltä.
Aiempina keväinä teiden varsilla ovat nököttäneet muun muassa iankaikkinen nojatuoli ja vanha sohva.
Näiden isompien ihmetyksen aiheiden lisäksi luonnosta on paljastunut taas kerran vaikka mitä. Roskien heittäminen teiden varsille on joillekin ihmisille ilmeisen normaalia toimintaa. Vaikea sanoa, onko kyseessä välinpitämättömyys, laiskuus vai ehkä tietämättömyys siitä, mihin roskat kuuluu laittaa.
Mieleen tulee väistämättä ajatus, että miltähän noiden roskaajien kotona näyttää. Heittävätkö roskaajat jätteet kotonakin lattialle?
Ehkä eivät kuitenkaan, ellei kotona sitten ole joku ihminen, joka kulkee roskaajan perässä siivoamassa ja antaa siten ymmärtää, että roskaajan huonolla käytöksellä ei ole mitään merkitystä, kun joku toinen kuitenkin huolehtii siivoamisesta.
Niin maaseudulla kuin kaupungeissa ovat yleistyneet kevättalkoot, joiden avulla kootaan väki siivoamaan ojanpientareita, rantoja ja puistoja. Kannatettavaa toimintaa, vaikka talkoolaiset mitä todennäköisimmin siivoavat juuri toisten jälkiä, eivät omia sotkujaan.
Roskaaminen on ärsyttävää toimintaa, joka rumentaa meidän jokaisen ympäristöä ja vähentää viihtyisyyttä. Taajaman kupeeseen tarkoituksella jätetty kukkaniitty vain on yksinkertaisesti kauniimpi ilman tyhjiä maitotölkkejä, mäyräkoirankuoria, tupakka-askeja ja karkkipapereita.
Luontoon rikottu lasi voi satuttaa eläimiä, mutta myös pieniä lapsia, jotka tunnetusti tutkivat kaikkea mahdollista, joka heidän tielleen osuu.
Virttyneet purukumit ja tupakantumpit eivät nekään edistä luontokappaleiden terveyttä.
Viime viikolla verkossa levisi kuva joutsenesta, joka lensi kaulassaan siihen juuttunut pikkupyykin muovinen kuivausteline.
Kuva kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.
Minna Mäkelä
minna.makela@urjalansanomat.fi
