Tiedonvälityksen murros näkyy joka vaaleissa kasvavana tiedon määränä: vaalitenttejä esitetään televisiossa ja internetissä ehkä enemmän kuin koskaan ja erilaisia vaalikoneita on käytössä lukuisia.

Siitä huolimatta gallupit ovat paljastaneet poikkeuksellisen suuren määrän äänestäjiä olevan edelleen epävarmoja ehdokkaastaan ja jopa puolueesta. Se kertoo Suomen vaikeasta tilanteesta ja puolueiden ristiriitaisista näkemyksistä siitä, miten soppaa pitäisi hämmentää. Julkisuudessa puoluejohtajat ovat kilvan vaatineet toisiltaan esityksiä ja näkemyksiä toimenpiteiksi seuraavalla vaalikaudella. Kun niitä on saatu, on toisten arvioita tietenkin kilvan lytätty ja moitittu. Normaalia vaalien-aluskähinää kai, mutta silti jotenkin entistä vastenmielisempää.

Television ryhmävaalitentit ovat sitkeästi pintansa pitävä vaaliviestinnän muoto, vaikka vuosi vuodelta paheneva päällehuutaminen ja populismi lähinnä etoo äänestäjää. Amerikkalaisen studiopolitiikkapornon sijaan tämä kaipaisi ennen kaikkea hyvin konkreettisia ja selkeitä havainnollistuksia siitä, millainen Suomen taloudellinen ja sosiaalinen tilanne on, miten sitä tulisi korjata ja miten se juuri tämän äänestäjän elämään vaikuttaisi. Yliyksinkertaistaminenkin on parempi kuin ilmaan jäävä lukujen ja käsitteiden heittely.

Puolueiden ohjelmien toistelemisen sijaan näitä esityksiä ja näkemyksellisyyttä kaivataan ihmisiltä. Äänensä voi antaa vain elävälle, numeroidulle ehdokkaalle. Huolimatta ryhmäkurin sekä taustasopimusten demokratiaa halvaannuttavasta vaikutuksesta, äänestäjä haluaa uskoa oman ehdokkaansa ajavan siellä juuri hänen tai vähintään oman seutukunnan ja sen hyvinvoinnin asiaa.

Huolimatta joka tuutin vaali-infotulvasta, paras tapa päästä selville ehdokkaiden laadusta on edelleen mennä tapaamaan heitä naamatusten. Silloin voi esittää juuri ne kysymykset, joihin haluaa itse vastauksen, ja samalla voi ottaa sanasta mittaa: löytyykö vastauksia, esiintymiskykyä ja taitoa havainnollistaa asiat vastapuolen käsittelykykyä vastaavaan malliin.

Tämä vaatii äänestäjältä toki omaa vaivaa, mutta myös ehdokkaalta. Pitää olla viime kädessä aikaa kiertää ihmisten parissa, mutta sitä ennen pitää ottaa asiat haltuun. Useimmilla ehdokkailla toki on taustaa luottamustoimista ja puoluekoneistossa toimimisesta, joka on myös jonkinlainen tae asioiden hoitamiskyvystä. Kuitenkin ihmisen kohtaaminen on lopulta tärkeintä, ja se mitataan toreilla ja kauppakeskuksissa kahvipannun vieressä.

Ylen toteuttamat kaikkien ehdokkaiden videotentit verkossa ovat laajajakeluisen vaalitiedon raikkainta sisältöä. Ne kertovat melko koruttomasti ehdokkaan asiaosaamisen ja kyvyn vastata nopeasti eri aihealueiden kysymyksiin.

Paikallisasiat jäävät kuitenkin niissäkin vähille. Urjalan Sanomat julkaisee tämän ja ensi viikon lehdissä alueen ehdokkaiden näkemyksiä Urjalaa koskevista teemoista. Toivottavasti siitä on apua monelle vielä empivälle oman ehdokkaan löytämisessä.

Olli Ristimäki
olli.ristimaki@urjalansanomat.fi